Ammattitaito otti selkävoiton pölystä

KONSERTIT

KIRMOJEN AVAJAISKONSERTTI SAARIJÄRVEN KIRKOSSA

Raimo Sirkiä, tenori, Maija Weitz, piano. Eri säveltäjiä.

14.7.2008.

Keskisessä Suomessa on parin viikon aikana huippulaulajia melkein ruuhkaksi asti eri festivaaleilla. Kirmot oli onnistunut saamaan avajaiskonserttiinsa Raimo Sirkiän. Konsertista muodostui ammattitaidon näyte hieman odottamattomalla tavalla. Sirkiä sai kurkkuunsa ilmeisesti samaa pölyä, jota yleisökin ahkerasti pärski, ja oli alkuun melkoisissa vaikeuksissa äänensä kanssa.

Konsertin ensimmäinen puolikas olikin paljolti selviämistaistelua. Sirkiä käytti kaikki konstit saadakseen äänensä toimimaan edes jotenkin. Tuloksena oli varsin epätasainen sointi ja tulkintojen jääminen taka-alalle. Pianisti Maija Weitz oli tilanteen tasalla ja soitti varsin varovaisesti. Toisaalta tästä seurasi yleinen vaisu tunnelma, eikä musiikki päässyt siivilleen kuin hetkittäin.

Ensimmäisen puolikkaan ohjelma koostui rakkaimmista suomalaisten säveltäjien lauluista. Puuttumaan jäi oikeastaan vain Oskar MerikannonElämälle. Hieno hetki löytyi Yrjö KilpisenIllalla parissa. Weitz puolestaan tunnelmoi hienosti MelartininBarcarolen.

Konsertin toinen puolikas sujui huomattavasti paremmissa merkeissä. Väliajalla Sirkiä sai pahimmat pölyt kurkustaan ja pääsi laulamaan. Parhaimmillaan hän ei ollut, mutta yleisö sai nauttia teräksenhohtoisista korkeista äänistä ja muutenkin huomattavasti ilmeikkäämmästä tulkinnasta. Ohjelmassa oli hivenen vakavampaa musiikkia sekä kaikki tenoribravuurit, joista vielä se O sole miokin kuultiin ylimääräisenä.

Ohjelma oli selvästi laadittu yleisöystävälliseksi, mukavaksi kesäillan konsertiksi. Hyvä niin, mutta hiukan jäi sellainen olo, että myös esiintyjien asenne oli samansuuntainen. Weitz jättäytyi säestäjäksi jopa omissa sooloissaan ja Sirkiä kulki omassa varsin vapaassa tempossaan, niin että pianistilla oli välillä täysi työ pysyä mukana. Tulkinnat vaikuttivat ensin tyylikkään konstailemattomilta, mutta alkoivat vähitellen tuntua pliisuilta.

Laulaja-säestäjä-asetelma säilyi loppuun asti. Mitään toisistaan kipinää iskevää duoa ei syntynyt. Yhteinen draama jäi syttymättä. Osansa tekee ehkä Saarijärven kirkon puurouttava akustiikka, mutta hiukan jäi sellainen olo, että tämä konsertti hoidettiin konkareiden vankalla ammattitaidolla turhia panostamatta.

Toisaalta, konsertin perimmäinen tarkoitus on palvella kuulijoitaan. Yleisö nautti kuulemastaan.

RIIKKA JAKONEN

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.