Röyhkeästi kovaan kastiin

Iikka Taavitsainen

Pikku G ei enää ole Pikku G. Ei nimeltään eikä raameiltaankaan.

Henri Vähäkainu kiittää huomiosta mutta kieltää, että kyseessä olisi tietoinen ulkonäön muutos. Salitreeni on vastapainoa pitkille studiossa vietetyille päiville.

Kolmen vuoden ajan Vähäkainu on keskittynyt yhdessä Antti Muurisen kanssa Coach Beats -nimisen tuotantoryhmän töihin. Miehet ovat rakentaneet kaikessa rauhassa pohjia Yhdysvaltojen valloitusta varten.

Kyllä, nyt ei puhuta ujosti yrittämisestä vaan tekemisestä. Yhdysvaltojen viihdeteollisuus on yksi maailman kovimmista kilpakentistä. Yrittäjiä on miljoonia, ja jollakin tavalla on erotuttava.

Nurmijärveläiset sanovat kääntävänsä edukseen ainakin sen, että tulevat Suomesta. Mukaan rapakon taa otetaan suomalainen tehokkuus ja työmoraali.

Sen sijaan kotirannalle jätetään turha vaatimattomuus.

- Siellä ei voi katsella nurkkiin ja mumista, että mulla olisi jotakin tällaista. Pitää mennä ja sanoa, että tämä on kovin juttu ikinä. Silloin ne kuuntelevat. Jos menee anteeksipyydellen paikalle, niin siellä käännytetään jo ovelta, Vähäkainu sanoo.

Coach Beats -ryhmä säveltää ja tuottaa hip hop, r'n'b ja pop-musiikkia eri artisteille. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Vähäkainu ja Muurinen tekevät tarvittaessa valmiiksi koko paketin: taustat, sanat ja melodiat. Artisti tai artistia edustava yhtiö ostaa tuotteen. Ainoastaan artistin osuus äänitetään uudestaan levyä varten.

- Näin se toimii pitkälti suuressa maailmassa. Tuottajat tekevät tuotantoryhmänsä kanssa koko biisin, Vähäkainu selvittää.

- Tuottajilla on valta tehdä trendejä. Koko ajan pitää kehittää sitä uutta soundia.

Muurinen arvioi, että seuraava iso juttu on eurodance yhdistettynä amerikkalaiseen r'n'b:hen. Se sopii kaksikolle, joka on koko lapsuutensa "pakosti" kuunnellut eurohittejä.

Muurinen ja Vähäkainu matkaavat elokuun lopussa kolmeksi kuukaudeksi New Yorkiin. Siellä heitä odottaa Henri "Skem" Kapralin Big Wing Incorporated

-yhtiö ja studiotilat Manhattanilla. Kaprali on ollut vuoden Yhdysvalloissa luomassa kontakteja hyvin tuloksin.

Sopimuksia on tehty muun muassa City Boi and Jasen ja Bigg Jiggin kanssa. Isoimpana juttuna on tällä hetkellä yhteistyöviritys Jamie Drastikin kanssa, joka nousi kuuluisuuteen MTV:n Making the Band

-ohjelmasta.

- Tavoitteena on, että suomalaisista käsistä lähtenyt kappale nousee listoille. Ala on vaikea ja kova, mutta on vain ajan kysymys, ennen kuin tälläkin musiikkialalla tulee kansainvälinen läpimurto, kaksikko sanoo.

Muurinen huomauttaa, että Suomessa tällainen toiminta mielletään helposti röyhkeydeksi. Tutustumismatkat Jenkkeihin kuitenkin todistivat, että Yhdysvaltojen musiikkitodellisuus todella toimii itsevarmuuden ja pinnan ehdoilla.

Miehet painottavatkin, että rapakon takana imago on musiikkibisneksessä vähintään yhtä iso juttu kuin musiikki, jopa suurempi. Suomessa autotallissa väännetty kelpaa levy-yhtiölle, mutta Yhdysvalloissa kokonaisuus ratkaisee: kaiken pitää olla tiptop promokuvista lähtien.

Korea ulkokuori saa musiikinkin kuulostamaan paremmalta kuin onkaan. Mikään ei kuitenkaan auta, jos kontaktit eivät ole kunnossa.

- Karkeasti sanottuna 70 prosenttia onnistumisesta on kiinni siitä, että tietää oikeat tyypit ja on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Maailman paras soittaja ei ikinä pääse autotallista pois, jollei joku kuule joskus hänen soittoaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.