Piinaava pelko puolisosta

Katri Saukkonen

Joulukuussa Pauliina Timosen, 25, puhelin soi. Soittaja oli hänen poikaystävänsä, joka kertoi lähtevänsä vuodeksi kriisinhallitsijaksi Afganistaniin.

- Hän ei ehtinyt edes sanoa lausetta loppuun, kun aloin jo itkeä. Ajattelin, että nytkö se lähtö sitten tuli, Timonen muistelee.

Poikaystävä oli puhunut jo ennen seurustelun alkua haaveestaan lähteä rauhanturvaajaksi. Silloin, kolme ja puoli vuotta sitten, Timoselle tuli omien sanojensa mukaan jonkinlainen hetkellinen mielenhäiriö.

Hän hyväksyi suunnitelmat. Puolen vuoden aikana seuraukset ovat selvinneet. Ensi vuoden helmikuuhun asti pariskunta tapaa noin viiden viikon välein pari viikkoa kerrallaan.

Muuna aikana Timonen joutuu elämään jatkuvan pelon ja ikävän kanssa.

Tammikuussa Timosen poikaystävä aloitti koulutuksen Säkylässä. Helmikuussa edessä oli lähtö Afganistaniin.

- Pakkaus jäi tietenkin viimeiseen päivään. Tuntui kauhean pahalta nähdä, kun hän puki univormun päälle. Silloin lähtö oikeasti konkretisoitui.

Lentokoneen nousun jälkeen pariskunta ei tiennyt, milloin he saisivat seuraavan kerran yhteyden toisiinsa.

- Minulle tuli hirveä flunssa heti sen jälkeen, kun hän oli lähtenyt. Otin päiväunet, muuten taisin vain itkeä. Parin päivän jälkeen lähdin vanhempieni luokse, koska en halunnut olla yksin.

Eroikävää lievitti koiranpentu, joka hankittiin lähdön varmistuttua. Pariskunta meni myös kihloihin ennen vuoden mittaista kaukosuhdetta.

Timonen oli päättänyt jo aikaisemmin, että alkaisi tehdä gradua, kun jäisi yksin. Hän uskoi siten unohtavansa ikävän, mutta toisin kävi.

- Kun istun yksin hiljaisuudessa, ajatukset kulkeutuvat väkisinkin Afganistaniin.

Gradu on kuitenkin tarkoitus saada valmiiksi ennen kuin poikaystävä palaa Suomeen.

Pariskunta on viestitellyt alusta asti päivittäin. Yleensä he myös keskustelevat netissä tai soittavat Skypellä.

Poikaystävä on päässyt helmikuun jälkeen kaksi kertaa lomalle Suomeen. Ensimmäistä tapaamista piti odottaa kahdeksan viikkoa. Pitkän eron jälkeen toisen kohtaaminen tuntui aluksi oudolta.

- Olin odottanut ensimmäistä tapaamista niin kovasti, että lopulta se olikin vaikea tilanne. Oli kuin hän olisi ollut ihan vieras ihminen.

Toisella kerralla kohtaaminen ei tuntunut yhtä oudolta. Ongelmaksi muodostui ennemminkin aika, jota ei ole tarpeeksi.

- Olen mustasukkainen, kun poikaystäväni viettää aikaa kavereidensa kanssa. Normaalissa tilanteessa hyväksyisin sen tietysti, mutta nyt haluaisin olla kaiken ajan hänen kanssaan kahdestaan.

Heinäkuussa Timonen saa taas poikaystävänsä luokseen kahdeksi viikoksi. Sen jälkeen on kuitenkin taas erottava, mikä on joka kerta yhtä vaikeaa.

Ikävän lisäksi pelko tekee erossa olosta vaikeaa. Afganistanin olot ovat epävakaat. Vasta viime viikolla siellä räjähti pommi, jossa kuoli noin 40 ihmistä.

Viime vuonna suomalainen rauhanturvaaja sai surmansa juuri Afganistanissa.

- Luin aluksi tarkkaan kaiken, mitä Afganistanista kirjoitettiin. Sitten päätin, etten lue enää mitään. Se vain lisäsi pelkoja.

Jos uutisissa kerrotaan jotain maahan liittyvää, Timonen tarkistaa kuitenkin heti, missä päin on tapahtunut ja mitä.

- Ehdin yleensä lähettää viestiä ennen kuin Afganistanissa ollaan edes kuultu koko tapahtumasta. Siellä jokin räjähdys ei ole niin iso juttu vaan arkinen asia.

Timonen joutuu elämään pelkojen ja ikävän kanssa vielä yli puoli vuotta. Tällä hetkellä suunnitelmat etenevät puolison lomien mukaan.

- Totta kai minä odotan täällä Suomessa. Poikaystävästäni tuntuu olevan tärkeää, että hänellä on joku, jonka luokse tulla.

Puoliso on ainakin puheissa kaavaillut lähtevänsä uudelle reissulle joskus tulevaisuudessa. Tyttöystävä on toista mieltä.

- Kyllä tämä jää tähän. Seuraavalla kerralla lähdemme ulkomaille yhdessä, Timonen napauttaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.