Arvio: Leppoisa tulivuori stadionilla!

Teppo Kulmala

BRUCE SPRINGSTEEN &

THE E STREET BAND

Magic-kiertueen konsertti

Helsingin Olympiastadionilla 11.7.2008

Aurinkoinen ilta hämärsi viime tunnille, kun Bruce Springsteen ja The E Street Band vielä kertaalleen korostivat olevansa Suomessa. Santa Claus Is Coming To Town kuultiin spontaanisti ja taatusti ainutlaatuisena numerona. Joulupukin möreä osa oli tietysti saksofonisti Clarence Clemonsilla. Yleisö aaltoili mukana, kuten tässä illassa joka hetki.

Springsteenin ja E Streetin ylivetoa on soida tuntikausia kuin yhtenä kappaleena ja silti täynnä variaatioita. Tauotonta pituutta kertyi kolme ja puoli tuntia. Tunnelma oli taivaista. Ja kun lopuksi elettiin tyypillinen Springsteen-finaali Twist And Shout, ja kun konsertti läpileikkasi maestron uraa, on hauska puhua valloituksesta.

E Street Band varttuu. Springsteenin kitara- ja varsinkin lauluenergia on vahvana, kauniin raastavana tallella. Soitannollisen ja fyysisen magneetin yhteinen vetovoima, Brucen vanha suvereniteetti, lavaspurtit, hypyt, temput ja leikkimielinen näyttämökoreografia sen sijaan verkkaistuvat.

Hän ottaa kontaktia toisin, leppoisammin. Useasti hän laulaa katsomossa varomatta antautumasta yleisömeren joukkoon tavalla, mikä muinoin tuskin olisi ollut ihan huoletonta. Hän osallistuttaa katsojia myös kokoamalla heiltä plakaatteja, joissa on laulutoiveita.

Yleisö loi konsertista unohtumatonta. Jo toisessa kappaleessa - Out In The Street - laulettiin sydämellä mukana. Springsteenin tutuin ja menevin aineisto sisäistettiin niin kuin E Street Bandin lennokkaan raskaalle - kuin linnun painavaa liitoa, kuin meteoriitin keveää kiitoa yhteen liittävälle - soundille sopii. Huolimatta siitä, että tämä musiikillinen laava on joskus ollut vuolaampi. Pianisti Roy Bittan on loistava, mutta äskettäin kuolleen Danny Federicin ilmeikkään kosketindynamiikan puuttumisen voi tunnistaa. Myöskään Patti Scialfa ei esiintynyt perjantaina.

Hungry Heart oli ensimmäinen yleisön ja Brucen totaalinen yhteisvetäisy. Vastustamaton rallatus kietoo kuin virran imu, karusellit, kiertokulku, hyvä tuuli, jatkuvuus. Enempää eivät ole ruostuneet esimerkiksi räjähtävä She's The One, vetoava Promised Land tai Springsteen-musiikin elämänkatsomus: Born To Run. Soitannollisesti ne vetivät pyörteeseen syntyaikojensa tapaan.

E Street Band on kolmen vahvan kitaran yhtye. Yhteiset irtiotot ovat, kuten vahvassa versiossa rankasta Murder Incorporated -kappaleesta, kuin puut ja ihmiset juuriltaan kiskovaa soitantaa. Varsinkin kun tätä on edeltänyt kitaristi Nils Lofgrenin huikea soolo yhtä tummanpuhuvassa Youngstownissa. Jos instrumentaalijaksot ovat lyhentyneet, sävyjä moneen, mm. Brucen ja Stevie Van Zandtin yhteensoitossa ja -laulussa, löytyy yltä päältä.

Clarence Clemons on entisensä. Saksofoni tummentaa, kehystää ja kiihdyttää "river"- ja "street"-soundia ja soolot ovat rock'n'rollin legendaarisinta seremoniaa.

Toisenlaiseen lumoukseen johdatti encoren American Land, jonka viulisti Soozie Tyrell loihti maahenkisen Sessions Bandin (Brucen viime vuosien isompi kokoonpano) kansanlaulupoljentoon ja jossa Springsteen kuin huokasi - kuin varttunut mies musiikin pohjalähteitä pulppuavan kaivon ääreen. Mutta ei huilaamaan: versio oli valloittava!

Raskasvetoisten numeroiden sarjaan kuuluivat mm. jyrisevä Born In The U.S.A. tai astetta kevyempi mutta sanomaltaan samaa yhteiskuntakriittistä sarjaa edustava uutuus Livin' In The Future.

Korvatuore Radio Nowhere, pauhaavaksi julistukseksi kasvava No Surrender tai varhaisvuosien Spirit In The Night liukuvat nykypäivästä 70-luvulle omimmassa E Street -hengessä, amerikkalaisen arjen ja arkiyksilön asemien kohtauspisteissä.

Sherry Darling, Girls In Their Summer Clothes tai Dancing In The Dark keventävät ja tuottavat vaihtelua kokokuvaan. Mary's Place, Tenth Avenue Freeze-Out tai Badlands ovat jaksoissaan ja huipennuksissaan lähinnä visionäärisiä.

Hiljaisempaan osastoon tulee mm. äärettömän herkästi tulkittu Point Blank ja Danny Federicille omistettu 4th Of July, Asbury Park (Sandy). Vauhdiltaan riemastuvin on tietysti ennätyspitkän encoren Rosalita (Come Out Tonight).

Enää emme koe The E Street Bandin hurmiota takavuosien hengessä. Silti Springsteen osaa kääntää nuoruusaiheisiin ajattomat sivut.

"Kaltaisemme kiertolaiset ovat syntyneet lujaan menoon!" (Born To Run).

Yhä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.