Brändit rakastavat extremeä

Juha Luomala

2000-luku tullaan muistamaan extreme-urheilun vuosikymmenenä. Vaarallisia temppuja ja hurjia tilanteita metsästävät uskalikot humaltuvat adrenaliinista pyörän selässä, trapetsilla, vuorenrinteellä ja vaikkapa luistimilla.

Nuoruutta, äärimmäisyyksiä, voimaa ja nopeutta palvovat lajit ovat myös brändien mieleen. Extreme-lajeista tehdään suuren luokan viihdettä järjestämällä maailmancupeja ja kilpailuja, joissa sponsoreina on poikkeuksetta suuryrityksiä.

Tuotemerkkien liittäminen extreme-lajeihin luo brändeille nuorekasta ja positiivista imagoa. Positiivisen imagon vauhdittamana myös yrityksen tuotteet katoavat kaupan hyllyiltä vikkelämmin.

Jyväskylän Pyöräilyseuraa edustanut menestynyt alamäkipyöräilijä Juhana Koivisto myöntää, että suurten yritysten mukana oleminen on lajin ammattilaisluonteelle elinehto.

- Ei laji tulisi toimeen ilman sponsorirahaa. Periaatteessa ei ole väliä kuka rahoittajana on, mutta tuntuisi se vähän ihmeelliseltä, jos brändi olisi täysin ristiriidassa lajin kanssa.

Suomalaisista ainoastaan Matti Lehikoinen on elantonsa lajista tienaava ammattilainen. Koivistolla on tällä hetkellä muutama sponsori, jotka mahdollistavat lajin harjoittamisen täysipainoisesti.

Karu totuus on, että lajin ammattimainen puoli pysyy pystyssä vain sen takia, että sponsoreiden tuotteita myytäisiin enemmän. Turhauttaako se?

- Lajin ammattilaiset miettivät ainoastaan sitä, että pääsevät tekemään rakastamaansa asiaa. Kaikki muut asiat ovat toisarvoisia, Koivisto muistuttaa.

- Tietysti joku eettinen rajanveto täytyy tehdä, ettei nyt jotain ihmiskauppaa esimerkiksi mainosteta lajin nimissä.

Yritysten markkinointi ja niin sanottu brändäys onnistuu extreme-lajien osalta ainoastaan kilpailuissa ja tapahtumissa. Mikään yritys tai taho ei lähde sponsoroimaan omissa oloissaan toimivia harrastajia, sillä tapahtumilla ja kilpailuilla saadaan näkyvyyttä omalle mainonnalle.

Markkinointiammattilaiset ovat iskeneet silmänsä myös nopeasti kasvavaan trendilajiin parkouriin. Yritysten päänvaivana on kuitenkin lajin kilpailuvastaisuus ja sitä kautta luontainen epäkaupallisuus.

- Vanhan koulukunnan parkouraajat vastustavat kilpailemista. Parkouriin ei kuulu toistensa vertailu ja riskien ottaminen. Se pilaisi lajin mukavaa kaverihenkeä. Sitä paitsi kilpaileminen on vaarallista, Suomen Parkour ry:n toiminnanjohtaja, jyväskyläläinen Perttu Mäkinen sanoo.

- Parkour ehkä näyttää extremeltä, mutta koska riskejä ei oteta, en käyttäisi lajista sitä määritelmää.

Suomessa parkourin sponsorointi on vähäistä. Urheilumerkki sponsoroi paria harrastajaa ja tapahtumissa on ollut sponsoreita, jotta ne on pystytty järjestämään.

- Jos sponsorointi ajaa lajia kohti kilpailemista, tai johonkin sellaiseen mitä laji ei tahdo edustaa, se on pahasta. Toisaalta, meille edullisen asian mainostaminen voisi hyödyttää kumpaakin osapuolta, Mäkinen pohtii.

Kansainvälisissä tapahtumissa esiintyy enemmän sponsorointia, muun muassa energiajuomavalmistajan toimesta.

- Kyllä se kaupallisten toimijoiden järjestämiin kilpailuihin siirtyminen pelottaa, sillä maailmalla on jo merkkejä siitä. Meillä Suomessa on onneksi hyvä tilanne, koska meillä on yksi järjestö, jossa asioista päätetään sulassa sovussa. Suomen Parkour ry:n kanta on tiukka: kilpailuita ei Suomeen tule.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.