Biitti työntyy rintalastan läpi saaden sen värähtelemään. Lava odottaa vielä hetken pimeänä, kunnes kaksi kissamaista naista saapuu vääntelemään ruumistaan All or nothing -kappaleen alkutahtien mukaan. Pimeydestä lavalle astuu Miisa ja aloittaa.
Miisan tapaus on esimerkki siitä, että mitä tahansa voi tapahtua kelle tahansa ja milloin tahansa. Miisa ei ole koskaan aikonut kasvaa laulavaksi tähdeksi, mutta sattuma päätti toisin.
- En oikein edes tiedä, miksi tässä näin kävi. Kohtalo vain teki minulle näin, Miisa sanoo Turun murteellaan.
Kaikki alkoi siitä, kun Chris Owen etsi Turussa taustatanssijoita ja -laulajia promokiertueelleen. Miisa yritti saada ystäviään innostumaan mahdollisuudesta, mutta meni paikan päälle lopulta itse. Owen kiinnostui Miisasta ja menestystarinan ensimmäiset sanat kirjoitettiin.
- En ole koskaan opiskellut laulamista, mikä on siksi hyvä, etten ole fakkiintunut mihinkään klassisiin lauluoppeihin. Olen kuitenkin lapsesta lähtien aina ollut suuna päänä menossa joka paikkaan, ja koulussakin vedin aina omaa showta. Mutta koskaan en ole ajatellut, että minusta tulisi toisten viihdyttäjä.
Menestys on muuttanut Miisan elämän melkoiseksi härdelliksi, varsinkin kiertueilla. Aamulla täytyy herätä aikaisin, mennä hotellin aamupalalle ja lähteä saman tien seuraavaan hotelliin.
- Ja kaiken aikaa täytyy olla luurissa kiinni, tehdä puhelinhaastatteluja ja sellaista. Ja kun pääsen hotelliin, joku tulee sinne tekemään haastattelua, etkä pääse vieläkään nukkumaan. Sitten alkaakin jo keikkaan valmistautuminen ja keikan jälkeen kestää hetken ennen kuin ehtii rauhoittua. Nukkumaan pääsen vasta joskus puoli kolmen aikaan ja aamulla alkaa sama rumba taas uudelleen.
Joulukuun lopussa kuusi viikkoa kuvailemansa kaltaista elämää vietettyään, Miisa ei kuitenkaan näytä vielä väsyneeltä, vaan elehtii elävästi käsillään ja puhuu virkeästi.
- Olen yrittänyt nukkua joka välissä mahdollisimman paljon. Mutta niin hullu en ole, että jäisin vielä keikan jälkeen rafloihin hillumaan. Se kyllä tappaisi.
Miisa sanoo neljä kertaa "ei", kun häneltä kysyy, pänniikö pikkupaikkojen kiertäminen kaiken Miisan saamien kansainvälisten tunnustusten jälkeen. Emma-palkinto parhaasta uudesta artistista, kuuden kuukauden ykkössija Venäjän TV1:n videolistalla, 36. sija Billboardin tanssilistalla...
- Yhtä paljon sitä pitää antaa itsestään lavalla, olit sitten Pariisissa tai Jyväskylässä. Psyykkaan aina itseni samalla tavalla paikasta riippumatta. Yhtä paljon lavalle meno pelottaa kaikkialla.
Mitään hinkua Miisalla ei ole päästä Suomesta pois. Silti hän ei osaa sanoa, milloin tulee takaisin Yhdysvalloista, jonne hän vuodenvaihteen jälkeen lähti viiden kuukauden promokiertueelle.
Miisa kertoo pystyvänsä kävelemään vielä Suomessa kaduilla rauhassa, vaikka yhä useampi on alkanut tunnistaa hänet ilman video- ja levynkansikuvien meikkejä.
- Joskus olen sanonut kaverilleni kaupassa, että anna minulle pussi päähän, mutta ei julkisuudesta ole minulle sen kummemmin haittaa ollut. Ihmiset on niin söpöjä kun ne moikkaavat kadulla. Ne luulee, että kun he tuntevat minut, minäkin tunnen heidät.
Kaiken tapahtuneen jälkeen Miisa ei ole mielestään muuttunut persoonallisuudeltaan mitenkään. Paitsi silloin, kun pääsee hetkeksi levähtämään Turun kodissaan.
- En jaksa enää puhua ihmisten kanssa. Jos joku tulee soittamaan ovikelloa, niin kiroan, että kuka hitto siellä taas oikein on. Ei minulla ole mitään heitä vastaan, mutta välillä tahtoisi olla vain rauhassa.
Toteutumattomaksi unelmakseen Miisa mainitsee kattohuoneiston Manhattanilta. Asunnossa olisi tietenkin sauna sekä valot, jotka tulisivat päälle kun sanoisi "lights on please".
- Just tässä mietin, että mulla on asiat tosi hyvin. Aion katsoa nyt muutaman vuoden, kuinka tämä ura tästä etenee, mutta ei musta ole ikuiseksi yrittäjäksi. Sitten on vain keksittävä jotain muuta. En olisi voinut uskoa, että kun Owenin kanssa katsottiin ensimmäisen kerran Up side downia, että nyt istuisin tässä.
Miisan kappaleet ovat pääosin Owenin tekemiä ja vuosien takaa. Miisa vakuuttaa, ettö Owenin julkaisemattomien biisien varasto on pohjaa vailla, ja että uusia tehdään jos on tarvis. Esimerkiksi Heart 2 Heart on kahdeksan vuotta vanha sikermä, mutta on saanut Yhdysvalloissa paljon kiitosta. Itse ei Miisa kuitenkaan halua laulujen kirjoittajaksi.
- Olen ajatellut, että tässä maailmassa on tarpeeksi huonoja biisintekijöitä, enkä halua päätyä heidän joukkoonsa. Mutta sanoittamisesta olen kiinnostunut viime aikoina.
Osan lauluista Miisa laulaa playbackina, mikä ei 25-vuotiaan elävän esiintyjän mielestä ole ihmisten huijaamista.
- Ensinnäkään, mun kunto ei kestäisi 50 minuutin tanssimista ja laulamista, se olisi mahdotonta. Sitä paitsi, MTV on luonut kulttuurin, jossa show on hyvin tärkeää, varsinkin tällaisessa tanssimusiikissa. Ei porukka tule enää pelkästään kuuntelemaan musiikkia, vaan nauttimaan myös hyvästä showsta.