Neitsytvainajalla haku päällä

Katri Saukkonen

Aina on joku jäänyt ilman. Ennen vanhaan saamattomat naiset olivat tylysti vanhoja piikoja. Nyt he ovat trendikkäästi sinkkuja, oman tiensä kulkijoita.

Naimaton nainen herättää edelleen huomiota - ja joskus myös paheksuntaa.

Tänä päivänä kukin voi kuitenkin valita oman polkunsa; yksinkin voi olla täydellinen. Maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa naimakauppa oli naisen paras kauppa. Siihen tähdättiin.

Kansantarinoiden mukaan vanhapiika ei ollut koskaan päässyt lähellekään alttaria. Orastavat suhteet olivat epäonnistuneet. Neitsyys oli vielä tallella.

Ennen vanhaan naisen naimattomuus oli jopa rangaistava teko.

Ennen kaupungistumista vanhapiikuuden ikäraja oli matalampi kuin nykyään. Jos 25-vuotias nainen ei ollut esitellyt puolisoa suvulle, oli hän epäonnistunut.

Miehiä sama kohtalo uhkasi vasta 30 vuoden iässä.

Nuoria tyttöjä neuvottiin kelpuuttamaan kuka tahansa kaksilahkeinen. Pääasia oli päästä naimisiin.

Yhteiskunnassa vallitsi käsitys, että nainen saa miehen, jos hän kelpaa markkinoilla. Mies sen sijaan ottaa naisen, kun aika on hänelle sopiva.

Ikääntyessään naisten piti osata jo temppuja päästäkseen naimisiin. Vanhojenpiikojen piti pystyä esimerkiksi nostamaan jalka päänsä yli todistaakseen taitonsa.

Naimattomia naisia huijattiin eri tavoin tekemään itsensä naurunalaiseksi. Toisinaan heitä kehotettiin istumaan yön yli tunkiolla: joskus naiset komennettiin talviyöksi katolle miestä odottamaan.

Vanhojenpoikien sanottiin välttelevän naisia ja avioliittoa. Naimattomien naisten nähtiin sen sijaan suorastaan kinuavan avioliittoon.

Naiset kävivät miehistä kovaa taistelua, sillä miehet saattoivat ottaa vaimokseen myös itseään alempiluokkaisen naisen. Vanhoistapiioista monet olivatkin ylemmän luokan naisia, sillä heidän kosiskelunsa oli miehille kallista.

Jotkut ylemmän luokan rikkaat naiset eivät halunneet naimisiin, sillä heidän omaisuutensa olisi avioliiton myötä siirtynyt miehen omistukseen. Naimattomat naiset olivatkin leskien ohella ensimmäisiä naisia, joilla oli omistusoikeus omaisuuteensa.

Kansantaruissa vanhojenpiikojen kerrottiinkin olevan vauraita, ahneita ja nuukia. He valitsivat mieluummin rahat kuin aviomiehen.

Vanhojenpiikojen katsottiin kuitenkin enemminkin epäonnistuneen naimamarkkinoilla kuin päätyneen naimattomaksi vapaaehtoisesti. Kansantarinoissa vanhapiika kuvataan usein epänaiselliseksi. Naimisiin pääsi varmimmin, jos oli viehättävä, vahva, ahkera ja siisti.

Syinä vanhapiikuuteen pidettiin epänaisellisen ulkonäön lisäksi ruumiinvammaa, liiallista ilottelua ja äänekkyyttä sekä hyödyttömyyttä naisille kuuluvissa töissä.

Vanhapiikuutta pidettiin suoranaisessa puutteessa kitumisena. Yleensä vanhatpiiat olivat neitsyitä, koska seksi ennen avioliittoa oli haureutta.

Joidenkin kaskujen mukaan vanhapiika ei kuollut, ennen kuin oli nähnyt peniksen. Toisinaan naimattomaksi jääneen naisen annettiin koskettaa penistä kuolinvuoteellaan.

Joskus nuori poika lupautui vanhanpiian mieheksi viime hetkellä, jolloin tämä pystyi kuolemaan rauhassa.

Vanhanapiikana kuolleet saatettiin haudata morsiuspuku päällä. Siten toivottiin, että naimattomille naisille avautuisi edes tuonpuoleisessa mahdollisuus päästä naimisiin.

Neitsyinä kuolleiden uskottiin jopa palaavan kummittelemaan, koska he eivät koskaan olleet saaneet miestä ja siten täyttymystä elämäänsä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.