"Sairas ja eläkeläinenkin on yhä veronmaksaja"

Päivi Liimatainen

Kun Viitasaaren Niinilahdella asuva Pasi Kinnunen meni 50-vuotiaana tavalliseen ajokorttitarkastukseen vuonna 2003, ei hän aavistanut, millainen sairastamisputki siitä alkaisi. Maaliskuussa 2004 hänellä diagnosoitiin luuydinsyöpä, ja huhtikuussa alkoivat pitkät, rankat hoitojaksot.

- Tarkastuksessa todettiin, etteivät veri- ja sokeriarvot olleet kohdallaan. Tunsin olossani, etten ollut ihan kunnossa, mutta oli sattuma, että sairaus huomattiin. Jyväskylässä annettiin heti sytostaattihoidot, sitten Kuopiossa kantasoluhoitoja omilla kantasoluilla. Keväällä 2005 jouduttiin tekemään Helsingissä elinsiirtoa vastaava kantasolusiirto.

Siirre oli paras lahja, jonka Kinnunen saattoi saada. Syöpä saatiinkin kuriin, mutta jatkuvia ongelmia aiheuttaa niin sanottu käänteishyljintä: kantasolusiirrossa elimistöön siirretyt, omalta veljeltä saadut, luovutetut solut hylkivät uutta isäntäänsä. Hyljintälääkityksesta seurauksena on ollut vastustuskyvyn romahtaminen.

- Elämässä on kaikenlaisia rajoituksia, ja sairauden hoitaminen lääkityksineen ja tutkimuskäynteineen on täyspäiväistä touhua. En saa esimerkiksi syödä juuri muuta kuin kypsennettyä ruokaa, en mennä puuliiteriin tai metsään, en lämmittää saunaa, en edes multapaakkua pihalla potkaista, etteivät itiöt pääse elimistööni. Harrastuksista käy vain kalastus, sekin hanskat kädessä. En olisi voinut kuvitella tällaista olevankaan!

Kinnunen on käyttänyt sairausvuosinaan pääosin julkista, verovaroin kustannettavaa sairaanhoitoa. Tutuiksi ovat Viitasaaren terveyskeskuksen lisäksi tulleet Jyväskylässä keskussairaala ja sädesairaala, Kuopiossa yliopistollinen sairaala ja Helsingissä Meilahti. Vain kaihileikkauksen ja hammashoitoa hän on hakenut yksityispuolelta.

- Hoidot ovat pelanneet ja henkilökunnat olleet miellyttäviä ja osaavia. Olen luottanut asiantuntijoihin, ja olo on ollut turvallinen.

Vain Kelan byrokraattisuus saa Kinnuselta miinuspisteitä. Kun sairas ihminen joutuu yhä uudelleen täyttämään saman kaavakkeen, ovat voimat ja usko asioiden hoitumiseen koetuksella - todennäköisesti kaikki huonokuntoiset eivät jaksa jokaista korvausta hakeakaan.

Raskaimpana Kinnunen on kokenut työelämästä luopumisen. Liki poikasesta töitä paiskinut ja aina niistä pitänyt metsä- ja kaivinkoneenkuljettaja ei tahdo osata vain olla.

- On kova paikka, kun terveiltä jaloilta yks'kaks' kuulee, ettei saa tehdä mitään. Perhe, sukulaiset ja ystävät ovat antaneet voimia, mutta heille tämä on tainnut olla vielä rankempaa kuin itselleni.

- Sairaanhoito on järjestetty Suomessa hyvin. En olisi saanut tällaisia hoitoja, jollei niitä järjestettäisi verovaroin - vaikka jäähän niistä itsellekin maksettavaa. Pitäisi kuitenkin muistaa, ettei verojen maksu lopu sairastumiseen ja eläkkeelle jäämiseen. Mekin maksamme koko ajan veroja muun muassa eläkkeistä, asumisesta, lääkkeistä, palveluista ja ruoasta.

- Pahalta tuntuu myös sävy, jolla kuntien asioista kerrotaan: "Talous on kuralla ja taas erikoissairaanhoito vei niin ja niin valtavasti euroja". Kyllä siitä syyllisyydentunne tulee...

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.