RISTO ISOMÄKILitium 6Tammi 2007, 346 s.
Risto Isomäen romaanit ovat paitsi viimeisen päälle viihdettä, myös kirjallisuutta, jolla on merkitystä. Hänen kirjansa muokkaavat mielipiteitä koko ihmislajin säilymisen kannalta elintärkeistä asioista.
Litium 6:ssa Isomäki kehittää romaaneissa Herääminen ja Sarasvatin hiekkaa käsiteltyä ilmastonmuutosteemaa uuteen suuntaan. Ydinvoimaa on pidetty järkevänä välivaiheen energiaratkaisuna ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, mutta Litium 6 antaa syitä ajatella toisin.
Romaani pohtii, mitä vaikutuksia olisi ydinpommin räjäytyksellä nykyaikaisessa suurkaupungissa. Nykykemian tietämykseen perustuen Isomäki spekuloi järkyttävillä ketjureaktioilla, jopa mantereen ylittävällä tulimyrskyllä.
Kirjan alussa terroristit ovat varastaneet valtavan tuhovoimaisen pommin tekemiseen vaadittavat ainekset ydinvoimaloista eri puolilta maailmaa. Juoni keskittyy tiedustelupalvelun sankarien yritykseen jäljittää aineita ja estää isku.
Kylmän sodan jälkeen on tuudittauduttu siihen, että maailmanpalon uhka on ohi, mutta terrorismin aikakaudella ajatus rajoitetusta ydinsodasta ei ole kaukaa haettu.
Voimalat ovat valmiita ydinpommeja, jos terroristit pääsevät asentamaan niihin oikeat lisukkeet tai suuntaavat niihin riittävän voimakkaan räjäytyksen. Fantasiamme puoli-ilmaisesta energiatuotannosta saattaa olla hengenvaarallinen koko elonkehälle.
Isomäki on avoimen tarkoitushakuinen, mutta uhkakuvansa valitettavan uskottavia. Kirjojen vetovoima perustuu oivallukseen, että näin todella voisi tapahtua.
Jännitysviihteeksi Litium 6 on taitavasti kirjoitettu. Isomäki kuljettaa rinnakkaisia juonia ja pitkittää piinaa kuin amerikkalaiset trillerivaliot. Hän intoutuu jopa elokuvamaisiin kliseisiin. Pääkonna ei tapa sankaria tilaisuuden tullen vaan alkaa jaaritella tälle motiivejaan.
Pääosassa on kuitenkin luonnontieteellinen ja eettinen luennointi. Henkilöhahmot ovat välineitä pedagogisiin tarkoituksiin. He ovat persoonina mielenkiinnottomia asiantuntijoita, huvittavuuteen asti: silminnäkijänä esiintyvä prostituoitu on kätevästi myös kemian harrastaja.
Hahmot ovat ristiriidoissaankin korostetun normaaleja. Yksilölliset omituisuudet muuttuvat tietysti yhdentekeviksi, jos olemassaolomme perusta romahtaa.
Litium 6:n syvä periaatteellinen kysymys kuuluu: olisiko parempi olla tietämättä - ja tulisiko jopa ydinenergian tutkimusta rajoittaa? Kysymys on pohdinnan arvoinen, vaikka Pandoran lipas on jo peruuttamattomasti avattu. Teknologian logiikan mukaisesti kaikki, mikä on mahdollista toteuttaa, tullaan ennemmin tai myöhemmin toteuttamaan.
Isomäki ottaa myös poliittista kantaa. USA:n harjoittama terrorisminvastainen sota lietsoo terrorismia entistä hurjempiin liekkeihin.
Entä onko kiduttaminen oikeutettua, kun suuren ihmismäärän, jopa ihmiskunnan turvallisuus on kyseessä? Näin voidaan perustella Guantanamon vankileirin olemassaoloa. Ongelma on eettisesti vaikea, eikä Isomäki tarjoile siihenkään helppoja vastauksia.
SAMI VAINIO