Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta ja saat parasta keskisuomalaista uutispalvelua.

Padel on sekä lintu että kala

Kun pienentää tenniskenttää reilusti, lisää seinät ja vaihtaa mailat, saa padelin.

Petteri Hiltunen

Käsi ylös, moniko on kuullut aiemmin Padelista? Ei tarvitse nolostua, harva suomalainen on. Äkkiseltään hieman hassultakin näyttävä peli on kuitenkin muutamissa maissa huikeassa suosiossa.

Espanjan aurinkorannikolla lajiin törmää lähes väkisin, ja harrastajia riittää muuallakin maassa. Etelä-Amerikassa lajissa on jopa ammattilaisturnauksia.

Harva voi ottaa kunniaa kokonaisen urheilulajin levittämisestä omakätisesti uuteen maahan. Sisko "Piukku" Kopiloff voi niin tehdä. Hän toi Padelin Suomeen.

Padel on peli, jonka voisi kauempaa vilkaistuna sekoittaa äkkiseltään tennikseen. Lähempää huomaisi, että kenttä on paljon pienempi ja mailat aivan erilaisia.

Sitten huomaisi muut erot. Ne, joiden ansiosta padel on saavuttanut suosionsa. Kentässä ei ole rajoja, joiden yli pallon voisi lyödä. Rajoina toimivat seinät.

Seinään osunut pallo on kuitenkin edelleen pelattavissa, kuten vaikkapa squashissa. Siihen näiden lajien yhtäläisyydet kuitenkin jäävät.

Seinien hyödyntäminen muuttaa pelin temmon paljon rauhallisemmaksi. Kentällä on myös aina neljä pelaajaa, kaksinpeliä ei tunneta.

Piukku Kopiloff on jo usean vuoden ajan tehnyt kovasti töitä Suomi-padelin kehittämiseksi. Nyt hän on mukana pystyttämässä Jyväskylän Killerille maan ensimmäistä "padelkeskusta", kahta kenttää.

Padel ei rantautunut Suomeen ihan tyypillisimmällä tavalla.

- Espanjalaiset ystäväni sanoivat haluavansa tulla joskus suomeen pelaamaan padelia. Sanoin ettei siellä valitettavasti ole kenttiä, jolloin he ehdottivat, että rakentaisin sellaisen, Kopiloff naurahtaa.

Tuossa vaiheessa useimmat hekottelisivat hyväksyvästi ja unohtaisivat asian. Kopiloff rakensi padelkentän. Helsingin kalastajatorpalle. Elettiin vuotta 2003.

Itse rakentamisen hoiti tietysti rakennusliike. Liikkeestä lupailtiin, että tuntevat kyllä lajin. Eivät tunteneet, ja kenttä oli vähän sinnepäin. Pelaamaan kuitenkin päästiin. Kunhan peliseura löytyi.

- Seisoskelin siinä kentällä ja yritin katsella ohikulkijoita, että kuka voisi olla kiinnostunut, puuhanainen muistelee suomi-padelin ensiaskelia.

Ei kai tuolla tavalla voi tuoda uutta lajia maahan? Voi, harrastajia on yli 3 000, noin kolmannes aktiivisia. Seitsemän vuotta sitten heitä oli käytännössä yksi.

Ensimmäinen kenttä oli väliaikainen ja purettiin aikoja sitten. Uusia, ja oikeanlaisia, on ruvennut nousemaan hyvää tahtia, joskin voittopuolisesti pääkaupunkiseudulle. Jyväskylän kentät ovat järjestysnumeroiltaan 17 ja 18.

Padel-areenaa ei tuosta vain pystytetä. Homman osaavia henkilöitä on Suomessa vain kourallinen, eikä outo laji ainakaan sponsorirahalla elä. Mistä idea moiseen projektiin edes syntyy?

- Olen pelannut paljon lomamatkoilla Espanjassa, kertoo kentän seinien parissa ähisevä Jorma Hyökyvaara.

- Viime vuonna rupesin suunnittelemaan, että pystytän kentän takapihalle. Piukku totesi siihen, että mikset rakenna jonnekin, missä muutkin voivat pelata.

Idea oli hyvä, ei tarvinnut rakentaa omalla rahalla. Talkootyötä toki riittää, mutta viereinen urheilukeskus päätti tehdä uuden aluevaltauksen pystyttämällä kentät Kopiloffin ja Hyökyvaaran johdolla.

- Kaikki kunnia liikuntakeskukselle, että uskalsivat lähteä tähän mukaan, Hyökyvaara kiittelee satsausta, joka on epäilemättä vaatinut hyvät myyntipuheet.

Liikuntakeskuksen toiveissa on, että perheet ja työpaikkaporukat löytäisivät rennon lajin. Maailmalla on tapana, että turnausten yhteydessä pelaajat ja tukijoukot grillailevat ja pitävät piknikkiä kenttien vieressä pitkin päivää.

- Olen sanonut, että padelilla on se yhteistä lumilautailun kanssa, että molemmista tulee enemmän elämäntapa kuin pelkkää urheilua, Kopiloff sanoo

Meksikolainen koko perheen piknik-peli

Padelin kehittäjänä pidetään meksikolaista Enrique Corcueraa. Lajin syntyhistoriaa ei tunneta kovin tarkasti, mutta Piukku Kopiloffilla on käsitys ainakin taustoista.

- Hän halusi piknik-reissuille muutakin yhteistä tekemistä kuin syömistä ja juomista. Padelin lähtökohta oli, että koko perhe voisi pelata yhdessä.

Vaikka yhtäläisyydet tennikseen ovat ilmeiset, on peli luonnostaan rauhallisemman oloinen ja helposti lähestyttävä. Pelin luonteen kannalta oleellisin ero ovat seinät.

- Tämä on ainoa tietämäni pallopeli, jossa voi yhden pallon aikana sekä onnistua että epäonnistua, Kopiloff innostuu demonstroimaan hutilyöntiä, jonka ehtii vielä pelastamaan.

Siinä missä tenniksessä piste on menetetty, jos palloon ei yletä, padelissa se voi vielä tulla takaisin seinästä. Kunhan ei ole ehtinyt toistamiseen kentän pintaan.

Tenniksen tapaan pomppuja kentän pinnasta saa tulla vain yksi, seinäosumia miten monta tahansa. Ainoa poikkeus on lasiseinän sijaan verkolla rajattu kenttäosuus, johon pallo saa osua vasta maapompun jälkeen.

Myös pistelasku on identtinen tenniksen kanssa. Tie-break tosin on käytössä aina, ja pelit päättyvät isoimmissakin kisoissa kahteen erävoittoon.

- Sellaisetkin pelit voivat hyvin kestää kolme tuntia. Tässä pelissä pallot ovat pitkiä.

Kommentoi

Mistä tänään puhutaan?

Uutiskirjeen tilaajana saat joka päivä toimituksen valitsemat kärkiuutiset - tilaa nyt!

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut