Matkanteon ja akrobatian alkeet

HANNU WAARALA

TEATTERI

MIMBRE (UK)

Until Now

Esitys Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 14.7.2010

Sanattomalla teatterilla on ristririitainen identiteetti. Sillä on monta ilmaisullista kotia. Teatteri on vain yksi niistä. Tämä näkyy sanattomassa teatterissa joskus kiusallisena tarinan puutteena, henkilöhahmojen langanlaihana ohuutena.

Aika usein sanattoman teatterin keinoista tulee päämäärä itsessään. Ja katsoja joutuu tuolloin kysymään vaikuttavan akrobaattisen suorituksen edessä, jääkö esityksen sisältö pelkästään viitteellisen abstraktion tasolle? Milloin laskeudutaan konkretiaan, sisältöön.

Tätä voidaan kysyä myös Mimbre-ryhmän esityksen kohdalla, jossa ollaan matkalla kaiken aikaa. Until Now on kuin veistoksia tilassa, illuusioita ilmassa. Kolmen akrobaatin ja tanssijan esittämä Until Now on notkeuden ja norjuuden ylistys. Kehollisuus on esityksen avainsana. Kuin suoraan liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.

Pelkistetyssä liikekeskeisyydessä lähestytään jopa eräänlaista formalismia, muotoa vailla sisältöä. Tai sitten voidaan ajatella positiivisesti, että muoto on sisältöä. Kehon kieli luo jännitteitä, jotka ovat sanojen ja käsitteiden tuolla puolen. Niin esitystä seuraava maksavayleisö tuntui ainakin uskovan.

Varsinainen mimiikka oli esityksessä vähissä. Kuitenkin se jos mikä voisi olla teatteri-ilmaisun kannalta avaintekijä. Mimiikka määrittää ihmiskohtalon, antaa sille metafyysisen kaikupohjan (Beckett). Until Now-esityksessä ei ollut metafyysistä kaikupohjaa, pikemminkin liikekielen nättiä ja pikkuporvarillista charmia.

Monitaitoinen Mimbre-ryhmä osasi ottaa näyttämön haltuunsa. Kunhan sisältö vain kasvaisi korkoa, niin kaikki olisi hyvin, ja ehdottomasti paremmin kuin ennen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.