Sakset kivi paperi - Jyväskylän kansannäyttämö

LOTTA ROUKALA

Ensi-ilta Harjun kesäteatterissa 7.7.2010 Jyväskylän kansannäyttämön Sakset kivi paperi on napakka ja viihdyttävä esitys. Se käsittelee arkisia, helposti lähestyttäviä teemoja.

Tahti on kova ja energia on korkealla. Katsomossa ei ehdi pitkästyä.

Näyttelijät tekevät mainioita roolisuorituksia. He tuovat lavalle hauskoja hahmoja, joiden puitteissa saa päästellä rennosti ja antaumuksella, sillä ovathan suvun sisäinen ärinä ja suomalaiskansalliset kipupisteet meheviä karikatyyrin aiheita. Kliseitä käytetään surutta ja tehokkaasti, ja sen ohjaaja Mirka Seppänen ilmoittaa myös käsiohjelmassa.

Esitys alkaa rytisten ja raivoten, kun aviopari, tytär, äidinäiti ja miehen veli kerääntyvät suvun vanhalle kesämökille. Kaikki on mennyt reissun lähdöstä asti pieleen. Katkeruus ja tyytymättömyys omaan elämään ja valintoihin saa jokaisen purkamaan kuonansa lähimmäisen niskaan.

Raila Leppäkosken käsikirjoittama näytelmä jakautuu kolmeen jaksoon ja esittäytyy kolmen tunteen kautta. Kehyksenä on tuttu, universaali peli.

Esitys alkaa saksilla, jolloin viha on vallitseva tunnetila. Viha tyrehtyy sitten itsesääliksi, painaa kivenä hartioilla.

Sitten tapahtuu jotain kummallista. Alkaa jonkinlainen onnellinen perhe -teatteriesitys, minkä kaljasieppo Jesse ilmaiseekin ääneen. Aamulla, kunkin henkilön huonosti nukkuman yön jälkeen, ilman minkäänlaista motivointia, negatiivinen tunnelma on muuttunut lempeän rakkauden täyttämäksi ymmärrykseksi ja hyväksymiseksi. Esitys loppuu hymyilevään perhepotrettiin, jossa hymyt ovat pinnistettyjä ja äärimmilleen venytettyjä. Teeskennellyn onnellinen loppu irvistää koko kesäteatterigenrelle.

Näytelmän maailmankuva on pessimistinen: ärtymys ja katkeruus ovat aitoja ja rehellisiä tunteita, rakkaus on teennäistä ja paperista.

Sakset kivi paperi sopii mainiosti ulkolavalle. Mökkimiljöö on konkreettinen. Esitys käsittelee sitä, kuinka ihmiset kamppailevat omien mörköjensä ja tekemiensä valintojen kanssa ja sylkevät pahan olon toisen päälle. Kuinka ihminen kaipaisi jotain muuta, mutta ei uskalla, vaan tyytyy katselemaan taakseen. Tilanteet ja ihmiset ja vuorosanat ovat helposti tunnistettavia ja osuvat maaliinsa. Näytelmä ei esitä mitään syvää oivallusta eikä se jää pyörimään mieleen. Sakset kivi paperi antaa katsojalle vertaistukea. Tällaistahan tämä välillä.

Näytelmän henkilöistä erottuu Jesse ( Esko Virkki), alkoholisoitunut mies, joka ei seuraa muiden mukana tunnetilojen kaavaa. Hän oli lopulta hahmoista se selvänäköisin. Muiden raivotessa hän suojautuu humalan taakse ja teennäisen lempeyden vallitessa hän oksentaa ja voi pahoin.

Näyttelijöiden lavaoleminen on vaivatonta, ja Sanni Kokkonen, Johanna Ahonen, Taru Norrena, Sami Valkonen ja Virkki pitävät intensiteetin mainiosti yllä. Risto A. Pajun esittämä liveradio on osa esitystä.

Käsikirjoitus: Raila Leppäkoski. Ohjaus: Mirka Seppänen. Musiikki: Risto A. Paju. Puvustus: Taru Norrena.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.