Jörn Donnerin elokuvat 1: Sixtynine, Anna, Miestä ei voi raiskata. <br/> Jörn Donnerin elokuvat 2: Mustaa valkoisella, Naisenkuvia, Perkele! kuvia Suomesta, Dirty Story.

HANNU WAARALA

JÖRN DONNERIN ELOKUVAT 1:

Sixtynine, Anna, Miestä ei voi raiskata.

Finnkino dvd-elokuvat 2009

JÖRN DONNERIN ELOKUVAT 2:

Mustaa valkoisella, Naisenkuvia, Perkele! kuvia Suomesta, Dirty Story.

Finnkino dvd-elokuvat 2010.

Ruotsin kauden jälkeen, 1960-luvun loppupuolella, Jörn Donner palasi Suomeen tekemään omia elokuviaan. Mustaa valkoisella (1968) oli ensimmäinen näistä Donnerin aikanaan hätkähdyttävistä itseironisista elokuvista, joissa hän ravisteli suomalaisen yhteiskunnan omakuvaa, materialismia ja seksuaalista kaksinaismoraalia.

Tietoisesti Donner viritti elokuviensa ihmissuhdekuvioihin muodikkaan sosiologisen tason, pintaliitämisen, keskiluokkaistumisen ja tavarayhteiskunnan eräänlaisen design-todellisuuden. Tässä mielessä Donnerin elokuvat ovatkin dokumentteja tuon ajan kasvavasta materialismista.

Modernin design-todellisuuden heijastuspinnat yhä teknisimmiksi käyvissä ihmissuhteissa olivat keskeisessä osassa Donnerin kuvaamissa sukupuolisuhteissa. Mustaa valkoisella -elokuvan päähenkilö, myyntitykki Juha Holma on narsistinen ja ironinen hahmo, täynnä menestyksen makua. Hänen kuuluisa repliikki porilaisella nakkikioskilla kuuluu: "Neljä nakkia ja paljon sinappia."

Donner teki elokuvia, joissa kuvastui ironisesti ajan henki ja suomalaisen yhteiskunnan muutos seksin ja avioliiton alueilla. Usein Donnerilla oli itselläänkin rooli näissä elokuvissa. Milloin naistenlääkärinä ( Sixtynine), milloin pesukoneiden myyjänä ( Mustaa valkoisella), milloin pornotuottajana ( Naisenkuvia). Yhteiskunnalliset roolit ja varsinaisen minän tarpeet sekoittuivat näissä pinnallisuutta luotaavissa ihmiskuvissa.

Monasti Donnerin itseironinen hahmo tiivistää koko elokuvan viestin ja vieraantuneisuuden pikantin sivumaun, tietyn elämänmuodon ja henkilökohtaisen tunnesfäärin väistämättömän mekanisoitumisen.

Seksin suorittaminen ja nakkikioskilla käyminen ovat melkeinpä saman proosallisen todellisuuden yhdenvertaisia ilmentymiä, toimituksia elämän pikkuporvarillisessa draamassa. Siinä kuin koiran astuttaminen tai kärpästen parittelukin ( Sixtynine). "Barokkimusiikki ja eläimiin sekaantuminen ovat aina vähemmistöjen harrastuksia."

Vaikuttavin näistä Donnerin sosiologisista draamoista on Märtä Tikkasen romaaniin perustuva Miestä ei voi raiskata (1978) - elokuva naispuolisesta kirjastonhoitajasta, joka tultuaan sovinistisen keilamiehen raiskaamaksi, päättää kostaa samalla mitalla.

Donnerin elokuvan raiskauksen jälkeisissä tunnelmissa on poikkeuksellista fassbinderiläistä havaintoa ihmissuhteiden kylmyydestä. Mutta myös viitteitä TruffautinMorsian pukeutuu mustiin -elokuvan jännityselokuvan tunnelmista. Sen sijaan teknisesti hallitut elokuvat Anna ja Dirty Story jäävät kylmiksi, eivätkä suinkaan puhtaasti teemojensa vuoksi.

Donnerin kulttidokumentti Perkele! Kuvia Suomesta (1971) on eräänlainen antiteesi Speden Suomi-kuvalle, Pähkähullu Suomi -elokuvalle (1967). Legendaarinen on kohtaus jossa rovaniemeläisessä hotellissa tivataan maksullista seksiä.

Kohtaus on "häpeämättömyydessään" karun realistinen toteutus kysynnän ja tarjonnan laista sammakkoperspektiivistä nähtynä.

Ironia kosii monissa kohtaa Perkeleen uusrahvaanomaista antitopeliaanista kuvakerrontaa. Perkele! on ajankohtainen elokuva Suomi-kuvan kannalta, kun Helsingistä on tulossa oikein design-pääkaupunki vuonna 2012.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.