Tilateokset määrittävät Wanhan Woimalan kokonaisuutta

ALEKSIS SALUSJÄRVI

Wanhassa Woimalassa 18.7.2010 asti Jyväskylän vireän taiteilijaseuran 65-vuotisnäyttely on koottu väljästi Naissaaren Wanhaan Woimalaan pyrkien huomioimaan tilan erityispiirteet. Näyttelyyn osallistuneita taiteilijoita on vähemmän kuin laajan jäsenmäärän perustella olisi voinut odottaa. Tilateokset määrittävät kokonaisuutta.

Näyttelyn kiinnostavammasta päästä löytyykin Kaisa Lipposen ja Stefan Nyströmin kahteen kerrokseen levittäytyvä installaatiokokonaisuus Mustetta, komisario Palmu, mustetta, jossa Woimalan hienoja tiloja käytetään teoksen osana. Irrottelevassa teoksessa kohtaavat syrjäytyminen ja sairaalaestetiikka, vaikka visuaalinen anti jääkin efektinomaiseksi lavastukseksi. Alakerrasta teoksen osaksi otettu entinen sepän työpaja on vaikuttava tila. Tosin näyttelyvieraat tuntuivat olevan teoksen sisältöä kiinnostuneempia seinillä olevista vanhoista leimasinkirveistä ja muista työkaluista. Nyström ja Lipponen vaikuttavat yhtä kaikki olevan lupaavalla tiellä liittäessään työskentelyynsä performanssia ja tilallisuutta.

Näyttelyn taidokkain anti löytyy Aino Kajaniemen kuvakudoksista, joissa langalla ommeltu viiva on konkreettinen ja vangitsevan intensiivinen. Tekstiilikuvat ovat rauhallisuudessaan vääjäämättömiä ja herkkiä, latautuneita ja feminiinin oloisia. Kankaan rakenne ja sävyt ovat harkittuja, ja ne muodostavat puhuttelevia taiturimaisia kuvia. Näennäisen vähäeleiset ja vaatimattomat teokset alkavat elää katseen alla omaa elämäänsä. Heikko ripustus tosin asettaa havaitsemiselle omat haasteensa. Kajaniemen kangasteoksia pitäisi voida katsella läheltä ja silmien tasolta Woimalan hyvässä luonnonvalossa.

Kiintoisia teoksia ovat myös Arja Karppinen-Rekolan savityöt, joissa toistuvat tyylitellyt naisen kasvot. Ne tuovat mieleen antiikin Egyptin keramiikan. Esillepano on tosin näidenkin teoksien kohdalla heikko. Ne on niputettu yhteen matalalle korokkeelle, mikä pakottaa teoksista kiinnostuneen näyttelyvieraan kyykkimään. Yksilöityinä ja rohkeammin esitettyinä niiden omintakeisuudet ja yksityiskohdat avautuisivat teosten ansaitsemalla tavalla.

Tämän halusin sanoa -yhteisnäyttelyn nimeäminen tuntuu menneen pieleen. Näyttelynimi herättää odotuksia kantaaottavista teoksista. Kokonaisuutta katsellessa se tuntuu väkinäiseltä näkökulmalta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.