Juha-Pekka Koskinen - Punainen talvi

PENTTI PESÄ

JUHA-PEKKA KOSKINEN

Punainen talvi

Karisto 2010, 235 s.

Elokuussa 1949 poliisi hajottaa työläisten mielenosoituksen Kemissä ja kaksi ihmistä kuolee. Pikkupoika Raafael seuraa tapahtumia. Hänen isänsä on luottamusmies, joka ei kestä painetta vaan kuihtuu hautaansa. Isoisä toimii miehen mallina vaikka vihaa kommunisteja.

Myös Raafaelista tulee luottamusmies, mutta hänet hakataan henkihieveriin. Myöhemmin hän ampuu pahoinpitelijän. Sen jälkeen ammattiliiton pääsihteeri värvää Raafaelin tappajaksi ja lähettää selittämättömästä syystä Espanjaan kostamaan kaivoslakon nokkamiehen surman.

Punaisessa talvessa on kunnon kirjan ainekset; rakenne kohdallaan ja kieli toimii, mutta mihinkään ei usko. Se on hämmentävää, ärsyttäväkin. Koskinen kuvaa vuorotellen Raafaelin elämänvaiheita ja valmistautumista tappoihin. Kumpikaan juonista ei toimi itsenäisesti, ja yhdistettyinä niillä on vain vähän annettavaa.

Jo lähtökohta on epäuskottava: miksi suomalaisen ammattiyhdistyksen pääsihteeri lähettäisi tappajan Espanjaan. Tarina jää tyhjänpäiväiseksi ja keinotekoiseksi, ei ole poliittista eikä moraalista ongelmaa, ei edes jännitystä.

Tapahtumavuotta ei kerrota. Jotain voi päätellä siitä, ettei ole kännyköitä eikä tietokoneita. Ei kerrota sitäkään, miten Raafael osaa keskustella käsitteellisistä asioista espanjaksi vaikka ei halunnut kansakoulun jälkeen lukea enempää. Katolisella papilla, joka osallistui Espanjan sisällissotaan vuonna 1938, on 20-vuotias tytär.

Toki kaikelle voi löytyä selitys - ei kuitenkaan kirjan lehdiltä. Aineksia on. Pienellä viilaamisella yksityiskohdat olisivat tukeneet kokonaisuutta sen sijaan, että ne nakertavat uskottavuutta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.