Näyttely kuin lahja

RAISA JÄNTTI

PURNU

Linnun uni

Purnussa 8.8. 2010 saakka.

Purnun kesänäyttelyn nimi, Linnun uni, kuvaa hyvin kuvataiteilija Elina Parjasen kokoamaa näyttelyä. Esillä on paljon lintuja ja höyheniä. Kokonaisuudesta muodostuu aiempia kesiä herkempi ja kevyempi näyttely, joka tuntuu enemmänkin silkkipaperiin käärityltä lahjalta kuin julistukselta. Esillä on upeita töitä, mutta tyrmäykset jäävät puuttumaan.

Lintuteokset juttelevat hienosti keskenään. Elina ParelinUntuvatyyny, höyhenistä koottu jacksonpollockmainen taulu on yhtä aikaa pehmeyden ja lopullisen tuhon kuva. Samuli HeimosenViisi-maalauksen pöllö tuijottaa höyheniä vastakkaiselta seinältä rauhallisena omassa ylivoimassaan. Yhteen näyttelyhalleista kesän ajaksi muuttanut Parelin työtila osoittaa taiteilijan käyttävän työssään höyhenten lisäksi muun muassa turkista. Aktiivinen työtila on mielenkiintoinen kokeilu, mutta jää mykäksi, kun taiteilija ei satu olemaan paikalla.

Yksi kiehtovimmista teoksista on työryhmä IC-98:n animaatio Teesejä yhteiskuntaruumiista (Yhdysvallat), jossa linnut kiertävät kalliosaarta. Autiosaaren vapautta rikkoo vain ylhäältä luotu katse, meidän katseemme. Kuka lintuja oikeastaan tarkkailee? Teos pakottaa ihmisen nöyrtymään antamalla kaiken huomionsa paikalle, jonne ihmiset eivät pääse. Ehkä me emme olekaan kiinnostavinta, mitä tällä planeetalla on tarjota.

Omanlaisesta näkökulmastaan maailmaa katselee myös Sauli Iso-Lähteenmäki. Graafikko kuvaa luontoa palapelinä, joka on toisinaan ehjä ja toisinaan purkautumassa kappaleiksi. Järjestys ja kaaos ovat jatkuvassa köydenvedossa. Taiteilija on vienyt orgaanisen muodon niin pitkälle, että kasvit ovat kuin vieraalta planeetalta. Vimmaisen luonnon taustalta paljastuu hammasrattaita. Teosten maailma on energinen ja lopullisen tuntuinen.

Sonja Salomäen räsymatot ja vaatteille maalatut teokset lisäävät kuvaan ruumiin muistin; kaikilla on muistoja räsymatoista, kaikki tietävät miten nahkatakki narisee puistonpenkille nukahtaneen päällä. Toisaalta myös kuvien aiheet, kerrostalon takapihan mattotelineet ja poliisit juttelemassa puiston miehille, ovat jokapäiväisen tuttuja. Kaikissa kaupungeissa on näitä pihoja ja miehiä, joku ottaa aina kantaakseen roolin, kun joku toinen sen jättää.

Samoin on Markku Lähdesmäen humoristisissa kuvissa. Roolit toistuvat: talonpojat tappelevat pellolla, maatalon portailla istuu naisia ruutuhameissaan. Hätkähdyttävimmät kuvat tuovat sirkuksen keskelle suomalaista mäntymetsää. Seepianvärisissä kuvissa kävellään nuoralla puidenlatvoissa ja tehdään temppuja renkailla. Keveys ja korkeanpaikankammo risteilevät kuvissa, jotka myöntävät, että historia on aina täynnä yllätyksiä ja aukkoja.

Näyttely (Mustasaari 63, Orivesi) on avoinna joka päivä kello 11-18.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.