Rutistuksia sydämellä

JORMA POLLARI

Ensi-ilta Paviljongissa 29.6.2010 Operettiteatteri Bravon Mustalaisruhtinattaresta pitää puhua kesällä esitettävänä operettina, ei niinkään kesäteatterina. Jukka Saarmanin luotsaama ryhmä jatkaa ansiokkaasti Hilkka Kinnusen vuonna 1959 perustaman operettiteatterin perinteitä - esitykset vain ovat vaihtuneet Helsingin Soutustadionilta tänne Jyväskylään ja kiertueille eri puolelle Suomea.

Väitetään, ettei operetti ole enää muodissa ja siksi vain harvat teatterit ottavat sen ohjelmistoonsa. Kansallisoopperaankin sitä sai odottaa vuosia. Onneksi Saarman ei usko väitteeseen, vaan tuo koettavaksi vuosi vuodelta tämän vaativan taidelajin esityksiä milloin harrastajavoimin, milloin ammattilaisvoimin toteutettuna.

Paviljongissa nyt esitettävä unkarilaisen Emmerich Kálmánin kolminäytöksinen Mustalaisruhtinatar vuodelta 1915 on yksi kaikkien aikojen suosituimmista opereteista. Sen aariat ovat tuttuja ja pidettyjä. Bravossa niitä esittävät Kansallisoopperan tasoiset solistit! Laulullisesta lopputuloksesta on todettava myös: bravo!

Näyttelijänlahjoiltaankin vakuuttava sopraano Johanna Rusanen-Kartano on illan ehdoton tähti. Operettidiivan elkeet löytyvät sormenpäitä myöten. Laulu on täyteläistä, vapautunutta ja puhdasta niin ylä- kuin alarekisterissä, sanat ääntyvät selkeästi. Kaikesta syntyy jopa sellainen vaikutelma, että ensi-illassa vasta lämmitellään - mikähän on anti, kun koneisto käy täysillä!

Tenori Pentti Hietasta kuuntelee mielellään myös klassisen laulun tulkitsijana - ääni vain paranee, mitä korkeammalle melodia kulkee. Lämmin, lyyrinen laulu hivelee korvia, mutta Edwinin intohimon tulkinta kaipaa ilmaisuun paljon lisää tunnetta ja hehkua. Sylvan ja Edwinin välillä ei kipinöi tarpeeksi, jotta katsojakin kuplisi ytimiään myöten.

Jarmo Mäkinen taas ammattinäyttelijänä kantaa esityksen puhejaksoja, sillä oopperalaulajat harvoin taitavat puheilmaisullisia osioita. Harmittavan vähän hän saa tasoistaan kaikua vastanäyttelijöiltään. Maneerit koituvat nyt etenkin Aki Alamikkotervon riippakiveksi, vaikka eturivin laulaja hän onkin.

Operetti rakentuu aarioiden ja puheosuuksien lisäksi myös tansseista, joita koreografi Aita Vuolannon ohjauksessa esittää neljä kaunotarta. Tanssit hukkuvat vähän muun sälän joukkoon eivätkä nouse erityisen vaikuttavina esiin, mutta eivät myöskään ongelmallisina, kunhan liikkeet osuvat paremmin samanaikaisiksi esityskertojen myötä.

Jussi Tapola on ohjannut paljon musiikkiteatteria etenkin Kansallisoopperassa, ja turhan paljon tässä esillepanossa onkin oopperalle ominaista seisoskelua, jähmeyttä ja kuoron tekoilmeilyä. Kun lavastus on näin niukka, pitäisi näyttämöllä tapahtua normaalia enemmän, jotta näyttämökuva eläisi ja juonen eri käänteet alleviivautuisivat toimintojen kautta.

Eija Mizohatan puvustus on kerrassaan upea - siltä osin operettiodotukset täyttyvät moninkertaisesti. Esityslava on täynnä värejä, kimallusta, pukujen hienoja yksityiskohtia, kureliivejä... Risto Sojakan johtama jousisoitinpainotteinen orkesteri luo soitannallaan niin ikään operetin aitoa tunnelmaa, vaikka rytmi ensi-illassa paikoitellen vielä horjuikin.

Operettiteatteri Bravon Mustalaisruhtinattaressa on kaikkea, mitä kiertävältä operettiseurueelta voi odottaa - ja enemmänkin. Tällaista produktiota voi pitää jälleen kulttuuritekona. Jyväskylässä esitykset jatkuvat vain heinäkuun 10. päivään. Onnellisesti päättyvää tarinaa kannattaa lähteä kuuntelemaan kauempaakin.

Ohjaus: Jussi Tapola. Koreografia: Aita Vuolanto. Orkesterin johto: Risto Sojakka. Puvut: Eija Mizohata.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.