Matonhakkaamisesta helmikirjailuun

RAISA JÄNTTI

HITAASTI MUTTA VARMASTI

Taidekeskus Honkahovissa 15. 8. 2010 saakka. Hannu Castrénin kokoama Honkahovin kesänäyttely ilahduttaa harkitulla ripustuksellaan. Näyttely kutsuu kokemaan taidetta hitaasti mutta varmasti.

Heti taidekeskus Honkahoviin astuessaan kuulee tasaista, jyskyttävää ääntä. Ääni paljastuu Ron Nordströmin videoinstallaatioksi, jossa hakataan räsymattoja. Hakkaajaa ei näy, me näemme vain työn itsensä, rytmikkäästi heiluvat matot. Teos on sijoitettu paljonpuhuvasti Serlachiuksen työhuoneeseen. Tehtaan varjossa hakataan mattoja, tehdään ikuista työtä, joka ei näy niin kuin tehdas on Mäntässä aina näkynyt.

Alku on tehokas, ja koko alakerta onkin täynnä hienoja hetkiä. Eero Hiirosen kiiltelevien teräsmatkalaukkujen rinnalla Elina Förstin suuret, kirkkaat maalaukset romahtaneista ladoista alkavat näyttää alkeellisilta lentokoneilta. Maalauksissa on lähdön tunnelma; menneisyys sinnittelee lahoavissa seinissä eikä anna painovoimalle periksi. Förstin värit karnevalisoivat merkityksensä ajan myötä muuttaneen menneisyyden, joka yhä seisoo rakennuksina keskellämme.

Yläkerrasta näille kirkkaille, hiotuille ajatuksille löytyy seuraa vain paikoin. Näyttely tuntuu jakautuvan selvästi kahtia: alakerta on tarkoitettu niille, jotka haluavat nähdä jotakin, mikä on taatusti taidetta, ja yläkerrassa katsoja haastetaan esimerkiksi matonkuteesta kootuilla jättiläisillä ja palvelunumeroiden taustamusiikilla.

Esillepanossa kaoottisimmaksi on heittäytynyt Eeva Peura, jonka runollisesti nimetty installaatio ( Talossa oli kaksi huonetta, toisessa metsän lävistämät seinät, toisessa tuuli lauloi hiljaa "Baby I Love you") näyttää ensin vain seinille viskatuilta luonnoksilta, mutta paljastuu sitten metaforiseksi koosteeksi lapsuuden loppumisesta. Osansa huomiosta saavat niin Disney-hahmot kuin Scarlet O'Harakin, romanttiset populaarikulttuurin kuvat, jotka kirskuvat ristiriitaa arkielämän kanssa.

Yläkerran tunnelman luo Ron Nordströmin installaatio Top Ten, jonka äänimaisemana on eri yhtiöihin soitettujen puhelujen taustamusiikki. Huoneen katossa pyörii peilipallo, ja lopputulos on häirintää sekä silmille että korville. Ikävä kyllä ääni kääntyy teosta vastaan, sillä se kuuluu koko kerrokseen. Vaikka lienee vanhanaikaista toivoa voivansa katsella taidetta hiljaisuudessa, voisi ääntä tarjoilla vähän säästeliäämmin.

Eniten äänestä kärsii Radoslaw GrytanSadonkorjuun päivä, hieno eri puulajeista veistetty vilja- ja siemeninstallaatio. Se tarvitsisi ympärilleen rauhaa, jossa koko elämän ja kuoleman rituaali, yksitellen puusta veistetyt siemenet, pääsisi kasvamaan omaan mittaansa. Samankaltainen hitaus on läsnä myös Ulla Pohjolan pikkuruisista helmistä rakentamissa kuvissa. Helmikirjailu voi olla suremisenkin väline, kuten teos Matka arkkumaisella asettelullaan vihjaa.

Taidekeskus Honkahovi (Johtokunnantie 11, Mänttä) avoinna joka päivä klo 11-18.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.