Resonance of Fate

Marko Ahonen

Japanilaisia roolipelejä on syytetty paikalleen jämähtämisestä, eikä suinkaan turhaan. Pelisysteemi on yhä yleensä sama kuin 1980-luvulla, auviovisuaalinen toteutus vain on komeampi. Resonance of Fate ainakin yrittää uudistaa tyylilajia.

Ensinnäkin, tapahtumapaikka ei ole geneerinen fantasiamaailma, vaan lähes elinkelvottomaksi muuttunut maapallo. Tosin ei steampunk-miljöökään kovin omaperäinen ole. Pelaaja ohjaa kolmen palkkionmetsästäjän joukkoa ainoassa elinkelpoisessa kaupungissa, Baselissa.

Sen sijaan taistelusysteemi on omaperäinen ja syvällinen sekoitus toimintaa ja strategiaa. Vanhat säännöt eivät enää toimi, on opeteltava uudet. Ikävä kyllä tutoriaalijakso on epäselvä ja alku muutenkin tökkii.

Resonance of Fate vaatii kolmisen tuntia yhtämittaista pelaamista ennen kuin se näyttää todellisen karvansa. Kun taistelu ja kartalla eteneminen ovat menneet selkärankaan, homma alkaa toimia. Vaikeusaste on melko korkealla, mistä meitä kärsimättömiä varoitettakoon.

Graafinen toteutuksen keskinkertaisuuden korvaa yleinen tyylikkyys. Tuskin tästä kovaa hittiä tulee, mutta Resonance of Fatessa on koossa kaikki kulttipelin ainekset.

Testattu: PS3 (saatavilla: Xbox 360).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut