Ajaton tarina sai tyylikkäät nykypuitteet

KESKI-SUOMEN ALUEOOPPERA

La Traviata

Ensi-ilta Jyväskylän teatteritalossa 31.12.2008

L a Traviata solahtaa jyväskyläläisversiona yllättävän hyvin nykyaikaan - omasta mielestäni suorastaan erityisen hyvin. Ensi-iltajäykistelyä ei aistinut rampin kummallakaan puolella. Yleisö tuntui tempautuvan antaumuksella mukaan täysipainoisen melodraaman kuvioihin.

Oikeastaan muuta ei edes haluaisi paljastaa tuleville yleisöille, rohkaista vain kaikkia kynnelle kykeneviä hankkiutumaan katsomoon, vaikka uudenaikaistaminen arveluttaisi. Tibor Bogányin johdolla mehukkaasti esitettävä Verdin musiikki lähes kotikulmilla tarjottuna on siihen jo riittävän hyvä syy.

Vilppu Kiljusen ohjauksessa henkilöhahmoista on tehty ajattomalla tavalla uskottavia, aidosti reagoivan ja tuntevan ihmisen oloisia.

Aarioiden kertaava ja pitkittynyt pohdinta on motivoitu ajatuksen kautta. Perusteltu toiminta riisuu maneereista ja kerronta etenee toiminnan tasolla. Tarkka henkilöohjaus näkyi kautta roolitöiden, mutta harvinaisen vapauttavaa oli katsella kuoroa, joka hyvän laulun lisäksi oli läsnä luontevasti ja pienistä tehtävistään rennosti selviytyen.

Kimmo Viskarin visualisoinnin puvustus, moderni rekvisiitta ja selväpiirteinen lavastus siirtävät teoksen tähän päivään. Jari Granlundin valot tehostavat pelkistettyjä näkymiä ja valikoivat tunnelmiin sävyjä osana visuaalista partituuria.

Verdin musiikin ja alkuperäisen italiankielisen libreton toteuttaminen nykyjulkkiselämän kehyksissä antaa haasteita ja paikoin myös verratonta hupia. Oivallukset naulitsivat seuraamaan. Ennen väliaikaa ote oli niin tiukka, että viehkeää orkesteria ei ennättänyt alku- ja välisoittojen ohella oikeastaan edes rekisteröidä. Violettan sormeillessa tietokonettaan sielukkaan klarinettisoolon soidessa tuli välähdyksellisesti pohtineeksi musiikin vuosisadat sietävää voimaa, sen mahdollisuuksia universaaliin viestintään myös aikojen yli.

La Traviata toimii yhä Verdin tarkoittamalla tavalla myös sosiaalisen omantunnon herättelijänä. Oman elämänsä Violettoihin kadulla törmätessään on helppo kääntää katse, turruttaa sääli ja keskittyä omiin kiireisiin. Vilppu Kiljusen ohjaamana viimeinen näytös pakottaa pitkän oopperakuoleman myötä kasvotusten päähenkilön terveyden ja talouden romahtamisen inhorealististen seurausten kanssa.

Kontrasti vauraana säilyneeseen ympäristöön korostaa luisumaa, eikä katsomossa voinut välttyä ristiriitaisten tunteiden heräämiseltä.

Tuotannon monitahoisen yhteistyön ja monialaisen onnistumisen ansiosta solistit pääsivät konkreettisestikin kimmeltämään hohdokkaissa puitteissa. Marjukka Tepposen Violetta hehkui nuoruutta ja viehkeyttä seurapiirien vetovoimaisena kuningattarena, jäytävää sairauttaan salaten. Laulullisesti roolityö oli korkeimpia koloratuureja myöten huikea, näyttämöllisesti vahva ja viimeisen hiipumisen partaalle uskottava.

Alfredon ujous ja toisaalta nuoruuden naiivi rehvakkuus sekä hämmennys isän tiukoissa ohjaksissa näkyi ja kuului Juhana Sunisen työssä, vaikka puhdasääninen tenori ei vielä olekaan teräksisimmillään. Turkka Manninen teki Germontina, Alfredon isänä leveällä vibratollaan ja muin onnistunein nyanssein itsestään ikääntyneemmän ja inhimilliset tunteensa hyydyttäneen laskelmoivan aristokraatin.

Miellyttävä sopraano Merja Piirainen oli dynaaminen Violettasta huolta kantava assistentti, Nina Jokelan Flora puolestaan puuhakas mallitoimiston johtaja. Jukka Saarmanin hörhöilevä muotisuunnittelija Gaston ja Ville Heilalan sadistiluonnettaan paljastava paroni Douphol oli nostettu puvustuksen ja muun stailauksen keinoin katseitten kohteiksi. Heidän lauluosuutensa ja roolityönsä kestivät myös tarkastelun.

Keski-Suomen alueoopperan toteutus on kunnianhimoinen ja hyvällä maulla toteutettu. Teatteritalon tekninen arsenaali antoi lisäryytiä draamalliseen toteutukseen. Jos suhdejännitteet eivät viimeisen näytöksen osalta vielä ensi-illassa jaksaneetkaan pingottua viimeiseensä, alkupuoli oli ihmiskuvauksessaan tarkkaa ja sisäistettyä. Monikerroksellinen musiikkidraama liikutti ja jätti pohdittavaa.

Ensi-iltakatsomossa esityksestä nauttineen, Violettan roolin tuplaavan Sirkka Lampimäen lausumaan on helppo yhtyä: "Onneksi tämä toteutus tehtiin juuri Jyväskylässä."

HELVI KANGAS

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.