Syksy tuntuu jatkuvan vuosi vuodelta aina vain pitempään. Pysyvää lumipeitettä on saanut viime vuosina odottaa Keski-Suomessa joulun tienoille asti ja pitempäänkin, eikä sitä oikeastaan enää saada Etelä- ja Lounais-Suomeen.
Suomen koko vuoden keskilämpötila on noussut Ilmatieteen laitoksen tutkijan Mika Rantasen mukaan viimeisen 100 vuoden aikana noin 2 astetta. Rantanen kuuluu laitoksen sään ääri-ilmöiden ja ilmastonmuutoksen tutkijaryhmään.
– Siitä, miten lämpötila nousee tulevaisuudessa, on tehty useita skenaarioita. Niistä kunnianhimoisimman mukaan lämpötila nousee Suomessa vuosisadan loppuun mennessä 2 asteella.
Jos taas päästöt pysyvät ennallaan tai kasvavat, lämpötila nousee skenaarion mukaan peräti 6 asteella.
– Toidennäköisinta lienee, että lämpötila nousee jotain noiden 2 ja 6 asteen välillä, ehkä 3-4 astetta, Rantanen kertoo.
Tuulisuus on lisääntynyt esimerkiksi monen kalastajan mukaan kesäisin vesillä viimeisten 10 vuoden aikana.
Meidän omiin kasveihimme vaikuttaa päivän pituus, ei niinkään lämpötila.
Kasvibiologian lehtori Sari Kontunen-Soppela
Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan tilanne on kuitenkin hieman toinen.
– 1990-luvun alussa meillä oli hyvin tuulisia vuosia, mutta sen jälkeen kehitys on tasaantunut. Mikään ei myöskään viittaa siihen, että tuulet ja myrskyt lisääntyisivät tulevaisuudessakaan.
Rantasen mukaan tuuli on hankala suure.
– Mittaustekniikka on kehittynyt huimasti viime aikoina, joten tuulisuutta eri aikoina on vaikea verrata.
Lämpötilan nousu vaikuttaa kuitenkin myös tuulisuuteen, mutta Rantasen mukaan vain Itämeren rannikkoalueilla.
– Kun lämpötila nousee, niin sellaiset rannikkoseudut, jotka ovat talvisin ennen jäätyneet, pysyvätkin jatkossa sulina, jolloin tuulisuus jään puutteen vuoksi lisääntyy. Tämä ei siis koske sisämaa-alueita, Rantanen sanoo.
Erityisesti tänä syksynä muuttolinnut ovat jääneet Suomeen tavallista pitemmäksi aikaa. Tämä on havaittu varsinkin Etelä- ja Länsi-Suomessa.
Helsingissä katseltiin ainakin viime viikkoon asti satakieltä ja keltavästäräkkiä. Muualla etelämpänä ja lännempänä on nähty muun muassa kuovi, suokukko ja rantasipi. Kapustarintoja on ollut jopa parvina.
– Länsirannikolla on vielä paljon metsähanhia, lintuharrastaja Harri Kontkanen sanoo.
Syksyllä kutevien kalojen kutu on eri arvioijien mukaan myöhentynyt kahdella viikolla, kun verrataan 1980- ja 90-lukuja nykypäivään.
– Sellainen tilanne on muikulla esimerkiksi Höytiäisellä. Muikku kutee vasta, kun vesi on 5–6-asteista. Viime viikonloppuna Höytiäisellä mittasin veden lämpötilaksi 8 astetta, yliopistotutkija ja kalabiologi Hannu Huuskonen Itä-Suomen yliopistosta kertoo.
Huuskosen mukaan joskus 1980–90-lukujen taitteessa muikku kuti lokakuun loppupuolella, mutta nyt se tapahtuu vasta marraskuun puolella.
– Ainakin selkävesillä on näin. Voi olla, että matalammassa Höytiäisen pohjoisosassa kuteminen alkoi jo aikaisemmin.
Sama on todettu myös Keski-Suomessa. Jyväskylän yliopisto on tutkinut muikun ja siian kutemista Konnevedellä tarkasti ja tilastoiden, ja viesti on sama.
– Aikaisemmin muikku kuti täällä lokakuun puolivälissä, mutta nyt vasta kuun lopussa, professori Juha Karjalainen kertoo.
Kun syksy pitenee ja kevät vastaavasti aikaistuu, lyhenee hedelmöityneen mädin niin sanottu haudonta-aika ainakin kolmella ja jopa neljällä viikolla.
Tästä ei kuitenkaan ole aiheutunut syyskuteville kaloille ongelmia.
– Ne ovat hyvin joustavia ja sopeutuvat erilaisiin olosuhteisiin myös eri syksyinä, kun lämpötilat vaihtelevat vuodesta toiseen. Poikaskuolleisuus ei ole haudonta-ajan lyhenemisen myötä kasvanut, Karjalainen toteaa.
Karjalaisen mukaan kudun myöhenemisessä tapahtui isompi harppaus 2000-luvun alussa.
– Sen sijaan vuodesta 2010 eteenpäin tilanne ei siitä ole juuri muuttunut.
Kasvien syyseloon ei lämpötilalla ole niin suurta merkitystä, vaikka nytkin on monin paikoin vielä vihreää.
– Meidän omiin kasveihimme vaikuttaa päivän pituus, ei niinkään lämpötila. Lyhyt päivän pituus laittaa kasvin lepotilaan, vaikka olisi lämmintä. Muualta tuodut kasvit saattavat käyttäytyä toisella tavalla, kasvibiologian lehtori Sari Kontunen-Soppela Itä-Suomen yliopistosta kertoo.
Esimerkiksi meikäläisten puiden, kuten vaikkapa männyn, kasvuaika on jo tältä vuodelta ohi.
– Maan pinnan yläpuoliselle puun osalle ei tapahdu enää mitään, mutta juuristo voi kenties kasvaa pitempään, Soppela kertoo.
Keski-Euroopassa tilanne lienee vakavampi.
– Siellä jos kylmät jaksot ovat jääneet talvella pois, se voi vaikuttaa puun silmujen puhkeamiseen keväällä. Meillä tuota kylmää tulee aina vielä jossain vaiheessa, Kontunen-Soppela sanoo.
Ei-täkäläiset, mutta tänne istutetut kasvit sen sijaan voivat vihertää syksyllä pitkäänkin.
Jäiden suhteen tilannetta on hankalampi arvioida tilastollisesti. Sen sijaan kalastajien ja muiden jäällä liikkujien havainnot puhuvat tästäkin tilanteesta omaa kieltään.
Suomen ympäristökeskus kokoaa jään paksuustietoja eri paikoista vapaaehtoisilta mittaajilta. Menetelmä on vajavainen, koskapa heikoille jäille ei näillä mittaajilla tietenkään ole menemistä.
Mutta esimerkiksi viime talvena jäätilanne oli ehkä lopputalvea lukuun ottamatta monin paikoin erittäin heikko. Kalastajat eivät tahtoneet saada verkkojaan jään alle, ja saimaannorpan apukinosten rakentaminen sekä pesintätuloksen varmistaminen oli hyvin hankalaa.
Yleisesti ottaen voitaneen todeta, että jäiden paksuus järvissämme on ollut pienenemään päin. Esimerkiksi eteläinen Saimaa Lappeenrannan edustalla oli lähes koko viime talven jäätön.
4
