Kanttorit tervehtivät Keskisuomalaisen lukijoita kaikkien tuntemalla joululaululla – katso, kuuntele ja laula mukana!

Taulumäen kirkon kanttori Jukka Hassinen (vas.) ja Palokan alueseurakunnan kanttori Pertti Tahkola esittävät Keskisuomalaisen lukijoille joululaulutervehdyksen Taulumäen kirkossa. Marko Kauko
Eeva Salminen

Eeva Salminen

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan...

Näillä sanoilla perinteisesti alkavat Taulumäen kirkon Kauneimmat joululaulut -tapahtumat. Niitä tapahtumia ei kirkoissa tänä jouluna koronan takia järjestetä.

– Oli luontevaa valita tämä Sylvian joululaulu myös lukijatervehdykseksi keskisuomalaisille. Laulussa on kaipuuta ja aavistus melankoliaa, mikä ehkä kuvaa tämän hyvin erilaisen joulun tunnelmaa, Taulumäen kirkon kanttori Jukka Hassinen kertoi.

Hän esittää laulun yhdessä Palokan alueseurakunnan kanttorin, tenori Pertti Tahkolan kanssa. Tahkola laulaa ja Hassinen säestää.

Taulumäen kirkko sopii Hassisen mielestä loistavasti joululaulutapahtumille.

– Se on olemukseltaankin ja väreiltäänkin lämpimän jouluinen, linnamainen, epäkirkkomainen. Siellä syntyy hyvä tunnelma. On harmillista, että tänä jouluna emme pääse kokemaan yhteistä lauluhetkeä, mutta se on myös ymmärrettävää. Vaikka joululaulukonsertteja striimataan tai lähetetään tallenteina, eihän se ihan sama ole kuin olla yhdessä koolla, Hassinen pohti.

Hassinen ja Tahkola ovat tehneet yhteistyötä aiemminkin ja järjestäneet myös isoja kirkkokonsertteja.

Sylvian joululaulu, ruotsiksi Sylvias hälsning från Sicilien, on Zacharias Topeliuksen vuonna 1853 julkaistu runo, jonka Karl Collan sävelsi joululauluksi. Runon ovat suomentaneet Elina Vaara ja Martti Korpilahti, ja jälkimmäinen suomennos vuodelta 1918 on yksi rakastetuimpia joululauluja.

Se valittiin Yleisradion äänestyksissä 1960-luvulla ja uudestaan vuonna 2002 kaikkein kauneimmaksi joululauluksi.

Sylvia eli mustapääkerttu on muuttolintu, joka talvehtii Sisiliassa, Italiassa. Runo kertoo etelän ihmeistä, kuten sypresseistä ja Etnasta, mutta myös koti-ikävästä ja isänmaanrakkaudesta.

1. Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,

joulu joutui jo rintoihinkin.

Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan

jo pirtteihin pienoisihin.

Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain,

se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,

ja vaiennut vaikerrus on vankilan;

oi, murheita muistaa ken vois laulajan?

2. Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin,

istun oksalla uljaimman puun,

miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin

ja sää aina kuin toukokuun.

Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään,

ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,

ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,

sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!

3. Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo

sinne Suomeeni kaukaisehen!

Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,

sa siunaa se maa muistojen!

Sen vertaista toista en mistään ma saa,

on armain ja kallein mull' ain Suomenmaa!

Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian

ja soi aina lauluista sointuisimman.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Mistä tänään puhutaan?

Uutiskirjeen tilaajana saat joka päivä toimituksen valitsemat kärkiuutiset - tilaa nyt!

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut