Ile Jokisen kolumni: Minun koronani on pahin korona

Ile Jokinen

Ile Jokinen

Korona-ähky ei voi tulla vielä, koska korona ei ole ohi. Menemme kohti ties millaista eristystä tai poikkeuslakia, joten tarkastellaanpa tätä tautia taas kerran lähemmin.

Minua alkoi kiinnostaa, löytyisikö koronasta jotain kansallista piirrettä nyt kun itsenäisyyspäiväkin vasta oli. Jotain sellaista siis, jota muiden maiden koronassa ei ole. Uskon löytäneeni vastauksen kysymykseeni, oikean tai väärän, joten ajatellaanpa tätä hieman.

Suomalaisen korona on ainutlaatuinen korona. Se ei ole vain yhteistä omaisuutta, vaan se on eri toimialojen ja yritysten välistä sairausmittelöä. On siis perinteiseen suomalaiseen tapaan käynnissä kilpailu siitä, kenen korona on pahin.

Kaikki vaativat solidaarisuutta kuin yhdestä suusta, mutta muille sitä ei kuitenkaan saisi jakaa. Tämä on taas surkuhupaisalla tavalla suomalaista. Minun tai meidän alamme / yrityksemme korona on tuhoisampaa kuin teidän koronanne. Me tässä apua tarvitsemme eivät nuo. Me, minä, eivät muut!

Tietenkin, kun hätä on käsillä, aivot aiheuttavat ihmisessä selviytymismekanismin, jossa oma suu on lähempänä kuin muiden suu. Siinä melskeessä tuppaa unohtumaan, että yksin maailmassa on aika hankala vaeltaa. Tosiasiat selkenevät kyllä ajanoloon, mutta siinä menee hukkaan ihmisiä, yrityksiä ja mahdollisuus selvitä mahdollisimman vähin vaurioin. Ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että aikaa tärvääntyy riitelyn takia vääriin asioihin.

En minä halua kyseenalaistaa kenenkään hätää, mutta asiat on tällaisessa pandemia-tilanteessa laitettava tärkeysjärjestykseen. Yhteiskunnan perustoiminnot ajavat kaiken edelle. Sen jälkeen on tuumittava sitä, kenelle annetaan ja kuinka paljon? Ei käy kateeksi niitä, jotka joutuvat sellaisia asioita päättämään, koska arvaan jo nyt, että se menee lähes kaikkien mielestä pieleen.

Kun tähän keitokseen sekoitetaan vielä politiikka, niin jokainen meistä ymmärtää, että asiat mutkistuvat kertaheitolla mahdottomiin mittasuhteisiin. Nämä poliittisetkin toimet kyllä käyvät rinta rinnan solidaarisuuskäsityksemme kanssa: meidän puolueemme ratkaisu on paras.

Ikävä kyllä on lopuksi katsottava myös peiliin. Olenko minä toiminut sillä tavalla, kuin on ohjeistettu ja tolkutettu? Me sitä koronaa levitämme ja me sen ansaitusti kenties sairastamme. Jos tautimme vaatii sairaalahoitoa, sinne kärrätään selviytymään. Kaikki eivät selviydy.

No niin, tarkastellaanpa nyt sitä solidaarisuutta. Se tarkoittaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja myötämielisyyttä kanssaihmisiä kohtaan. Käsite ei rajoitu ainoastaan toistensa lähellä oleviin ihmisiin, vaan sillä voidaan tarkoittaa jopa maailmanlaajuista kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan.

Onko nyt siis niin, että solidaarisuus on helppo kirjoittaa tai sanoa, vaikea ymmärtää ja lähes mahdotonta toteuttaa käytännössä? Se selviää, jahka aika menee eteenpäin, mutta sanokaa, että olen väärässä. Tätä äsken määriteltyä solidaarisuutta meiltä KAIKILTA nyt kuitenkin tarvitaan.

Kirjoittaja on Radio Keskisuomalaisen juontaja.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut