Sofi Oksanen haluaa uutisensa paperilta – katso video, jonka Jyväskylän Halssilassa kasvanut kirjailija teki 150-vuotiaasta Keskisuomalaisesta

”Viime vuodet ovat herättäneet huomaamaan, että sananvapaus ei ole itsestäänselvyys”, muistuttaa Sofi Oksanen. Mauri Ratilainen

Tomi Tuomaala

Koronapandemian seurauksia: kun maailma keväällä sulkeutui, alkoi kirjailija Sofi Oksanen julkaista kirjallisuutta ja ruoanlaittoa käsittelevää Koronakeittiö-nimistä live-striimien eli netin suorien videolähetysten sarjaa. Myöhemmin sarjan nimi vaihtui Kirjasopaksi.

Aktivoituminen videorintamalla johti lopulta siihenkin, että Oksasta pyydettiin valmistamaan video sanomalehti Keskisuomalaisen historiasta. Sellainen julkaistaan lehden 150-vuotisuuden kunniaksi torstaina 7.1. kello 12 Keskisuomalaisen verkkosivulla.

Mikä sai sinut kiinnostumaan tällaisesta projektista?

–  Keskisuomalaisen Aholaidan toimitalo oli lapsuudenmaisemani, se näkyi kotimme keittiön ikkunasta. Muutenkin Keskisuomalainen on minulle läheinen lehti, sillä olen kasvanut sen parissa lukien sen kulttuuriuutisia. Lisäksi on tietysti mahtavaa, että suomenkielinen sanomalehti on pysynyt toiminnassa näin pitkään, puhelimitse haastateltu Oksanen kertoo.

Mikä on ensimmäinen muistikuvasi Keskisuomalaisesta?

– Hyvältä tuoksuva paperi, sanoo Oksanen, on hetken hiljaa ja selittää pyytämättä.

Keskisuomalaisen Aholaidan toimitalo oli lapsuudenmaisemani, se näkyi kotimme keittiön ikkunasta.

– Tämä kuulostaa varmaan monesta suomalaisesta kummalliselta, mutta minä olen kasvanut kahden maan välissä. Neuvostoliittolainen paperi haisi pahalle.

Sofi Oksasen (s. 1977) äiti on virolainen ja isä suomalainen.

Voitko hieman tarkentaa tätä haju-asiaa?

– Se ”paha haju” oli ehkä hieman voimakkaasti sanottu, sillä paperihan tuoksuu aina hyvältä. Mutta Neuvosto-paperin erotti aina hajusta. Myös laatu oli aivan toisenlaista, Oksanen sanoo.

Onko sinulla romantisoitu suhde paperiin?

– Ei, vaan hyvin käytännöllinen. Minä luen esimerkiksi sanomalehteni mieluiten paperisina.

Ja miksi?

– Koska paperinen sanomalehti on konkreettinen, kuratoitu annos uutisia. Verrattuna siihen, että verkossa uutisten virta on loputon. Lisäksi vietän suurimman osan työajastani ruudun äärellä, joten en kaipaa yhtään lisää ruutuaikaa.

Sofi Oksasen teoksia on käännetty yli 50 kielelle. Mauri Ratilainen

”Kuratointi” on yleensä näyttelyjen yhteydessä käytetty termi. Kuraattori on taho, joka valitsee esillä olevat teokset.

– Paperisessa sanomalehdessä joku on valinnut siihen painetut jutut. Jos päivän paperisen lehden käy läpi, saa ainakin jollakin tavalla kattavan paketin ajankohtaisista asioista.

Kaikki ei paperisessa lehdessä ole kiinnostavaa, mutta joutuminen tekemisiin itselleen epäkiinnostavienkin asioiden kanssa on Oksasen mielestä tärkeää.

– Jopa sellaisesta, josta en ymmärrä mitään, tarttuu päähän edes jotain, kun selaan lehden. Itse en esimerkiksi ole kiinnostunut urheilusta, enkä seuraa urheilu-uutisia – mutta sanomalehdestä silmäilen myös urheilusivut. Tämä on syy siihen, jos satun tuntemaan nimeltä jonkun urheilijan, Oksanen sanoo.

Sofi Oksanen on usein tuonut esiin esimerkiksi Venäjän heikon sananvapaustilanteen ja toimittajien uhatun aseman. Entä miltä näyttää suomalainen sananvapaustilanne?

– Haasteitahan tässä tietysti on, mutta hyvää on se, että ongelma taitaa olla jo tiedostettu. Mielestäni yleinen asenneilmapiiri on muuttunut, kun tapahtumat maailmalla viiden viime vuoden aikana ovat herättäneet huomaamaan, että sananvapaus ei ole itsestäänselvyys. Tämän ymmärtävät ehkä jo päättäjätkin.

Maan vanhin suomenkielinen sanomalehti Keskisuomalainen viettää tänä vuonna 150-vuotisjuhlavuottaan.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut