Yön aikana ranteessa ollut älykello kertoo, että syvää unta on ollut vain 15 minuuttia. Apua! Miten selviän tästä päivästä hengissä?
Unitutkija, dosentti Tarja Stenberg ei hötkyilisi mittarin lukemille.
– Mittarit pystyvät erottelemaan kohtalaisesti vain unen ja valveen mutta eivät unen eri vaiheita.
Stenberg pitää ratkaisevampana sitä, miten unen eri vaiheet pääsevät toteutumaan peräkkäisissä sykleissään läpi yön. Unen eri syklien pitäisi toistua 4–8 kertaa yön aikana.
– Jos ihminen heräilee monta kertaa, kierto ja unen eri vaiheet siirtymästä kevyeen uneen, syvään uneen ja lopulta REM-uneen, alkavat aina uudestaan ja unen laatu kärsii. Vaikka kokonaisuniaika olisi normaali, ihminen voi tuntea olonsa aamulla tosi väsyneeksi.
Uni on aivoille välttämätöntä huoltoaikaa. Jos unisyklit häiriintyvät, myös aivojen toiminta ja huolto häiriintyvät.
– Syklejä tarvitaan siihen, että tieto siirtyisi unen aikana lyhytaikaisesta muistista pitkäaikaiseen. Jos sykli häiriintyy, siirtoprosessi jää ilmeisesti kesken.
Ainakin joka kolmas aikuinen kärsii ajoittain unettomuudesta. Pitkäaikaisesta unettomuudesta kärsii vähintään joka kymmenes suomalainen.
– Unettomuus-oireyhtymää potevan aivosähkökäyrä voi näyttää unta, mutta aivokuori saattaa pysyä aktiivisena läpi yön.
Ihmisen aivot eivät siis toimi kunnolla, jos hän ei nuku riittävästi. Tämä tarkoittaa sitä, että kallon sisällä olevat solut ovat nesteen ympäröimässä tilassa ja unessa nestekierto on nopeampi kuin valveilla. Asia on todettu koe-eläimillä, ja Stenberg uskoo saman pätevän ihmisillä.
– Kun tämä nopeampi nestekierto pääsee unen aikana tapahtumaan, aivoista poistuu vahingollisia molekyylejä, jotka vaikuttavat esimerkiksi Alzheimerin taudin syntyyn.
Hiirikokeilla on todistettu, että Alzheimerin tauti kehittyy nopeammin, kun unta estetään. Ihmisillä taas on todettu, että huonosti nukkuvien Alzheimer-potilaiden sairaus etenee nopeammin kuin hyvin nukkuvien potilaiden.
– Sitähän ei vielä tiedetä, mistä itse Alzheimerin tauti tulee. Pitkittäistutkimuksella voitaisiin selvittää, mikä suhde on huonolla unen laadulla ja Alzheimerin taudilla.
Stenberg arvioi aivojen toiminnan olevan yhteydessä muihinkin ”kertymätauteihin”.
– Solun ulkoisessa nesteessä voi olla paljon muutakin tuntematonta, jonka poisto edistäisi aivoterveyttä.
Aivojen ulkopuolella uni huoltaa autonomisen hermoston toimintaa ja immuunijärjestelmää. Unen aikana parasympaattinen hermosto ottaa vallan. Perusunessa (NREM) syke alenee, hengitys tasaantuu ja verenpaine laskee. Toisaalta REM-unen aikana autonomisen hermoston toiminta muuttuu täysin.
– Se kytkeytyy tavallaan päältä pois, ja elimistön tasapaino järkkyy. Sen takia REM-unen aikana saadaan käsittämättömiä sydämen sykkeen pyrskähdyksiä, hengitys kiihtyy eikä lämmönsäätely toimi.
Jo 20 vuotta sitten Stenberg törmäsi tutkijana odottamattomaan tulokseen: kun terveiden koehenkilöiden unta estettiin, immuunijärjestelmä häiriintyi ja CRP:n eli tulehduksesta kertovan proteiinin osuus elimistössä kasvoi.
– Univaje heijastuu koko immuunijärjestelmään, ja huonounisten CRP on usein koholla.
Unettoman kehossa voi olla jatkuva krooninen tulehdustila. Tämä taas on yhteydessä moniin kansantauteihin, kuten depressioon, lihavuuteen ja kohonneeseen verenpaineeseen.
Unettomuuden syyt ovat usein syy–seuraus-suhteita. Unettomuuden ”syväsyihin” ja entistä parempaan hoitoon päästään Stenbergin mukaan kiinni vain lisäämällä perusaivotutkimusta. 40 vuotta unta tutkineena hän on iloinen, että unitutkimus on lisääntynyt viiden viime vuoden aikana.
– Kymmenen vuoden sisällä tiedämme unesta paljon nykyistä enemmän.