Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta ja saat parasta keskisuomalaista uutispalvelua.

Ile Jokisen kolumni: Suuria asioita

Ile Jokinen

Ile Jokinen

Heräsin mukavalla tavalla viikko sitten sunnuntaina. Tiesin heti, että tänään olisi luultavasti se sunnuntai. Kävin nauttimassa aamiaisen, pesin hampaat ja kasvoni. Sen jälkeen laittauduin pitkin pituuttani sohvalle ja olin täydellisen valmis.

Makasin ensin silmät kiinni ja rentona. Ei mitään. Sitten silmät auki. Ei mitään. Ei missään asennossa mitään. Leikin koiran kanssa. Ei mitään. Ei minkäänlaista toivottua tunnetta, ei edes sellaista aavistusta, että jotain saattaisi olla tulossa. Ei mitään.

Pettymyksellä saostettu katkeruus puski pintaan. Vaikka olin niin valmis suureen hetkeen ja sen tuomaan onneen ja auvoon. Tunnelma oli samanlainen silloin, kun lottosin ensimmäisen kerran noin kaksi vuotta sitten. Kaksi riviä lottoa ja Eurojackpottia jokereilla ja kaikilla vermeillä ynnä lisämausteilla. Kun sain kupongit käteeni olin täysin varma, että voitan. Olin valmis rahantuloon, kuin Esa taivaaseen.

En voinut katsoa arvontaa, mutta tarkistin tulokset lehdestä. Ei mitään. Ei yhtään numeroa oikein. Ei mitään. Musta raivontunne valtasi minut kymmeneksi sekunniksi. Täydellinen henkilökohtainen auringon pimennys käden vapinoita myöten.

Viime sunnuntain valmiustilani koki samanlaisen henkisen karilleajon, kun mitään ei tapahtunut. Mitä siis olisi pitänyt tapahtua? No, suuri oivallus, keksintö, joka olisi muuttanut maailmaa. Sillä tavalla ne ovat historiassa ennenkin tulleet, kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Ajatelkaa Isaac Newtonia, joka parikymppisenä kikkopäänä istui omenapuu alla ja näki kuinka omena putosi puusta. Siltä istumalta juolahti hänen päähänsä painovoimalaki. Suhteellisen perustavaa laatua oleva oivallus, sanoisin.

Maailman­loppu on merkittävä asia.

Newton on myös ennustanut maailmanlopun koittavan 2060. Jeesuksen toinen tuleminen tapahtuu hänen mukaan samaan aikaan ja alkaa tuhatvuotinen valtakunta. Olen pitkäikäistä sukua isän puolelta. Jos syön parsakaalia ja jumppaan hulluuteen asti, saatan helpostikin nähdä maailmanlopun.

Foliohattu päähän ruuvattuna kaakatan vanhainkodin kuistilla maailmanloppua, kuin järkensä menettänyt naakka. Olen sitä mieltä, että Newtonin kanssa samassa porukassa maksimoin onnistumiseni ja saan vihdoinkin jotakin aikaiseksi. Maailmanloppu on merkittävä asia, koska sen myötä sekä loppuu vanha että alkaa uusi. Enempää yhdelle ihmiselle ei voi sälyttää keksimistä. Maailmanlopun on riitettävä.

Toisaalta olisi ehkä pelottavaa keksiä jotakin perustavanlaatuista. Ehkä tyydyn siihen, että joskus pienenä keksin laittaa tyhjään vessapaperitötteröön keitetyn perunan ja liimailla sillä papereita yhteen ja myös seiniin. Mahtoivat vanhempani olla ylpeitä pikku nerostaan!

Kirjoittaja on Radio Keskisuomalaisen juontaja.

Kommentoi

Mainos: Keskisuomalainen

Monipuoliset sisältömme odottavat sinua!

| Päivitetty

Mistä tänään puhutaan?

Uutiskirjeen tilaajana saat joka päivä toimituksen valitsemat kärkiuutiset - tilaa nyt!

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut