Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta ja saat parasta keskisuomalaista uutispalvelua.

Kirja-arvio: Myös digikielellä ruumis raihnastuu

V.S. Luoma-aho kirjoittaa tällä kertaa proosaa. Meri Bjorn

Teppo Kulmala

V.S. Luoma-aho

delete

Kosmos 2021. 137 s.

Jyväskyläläisen V.S. Luoma-ahon jälleen hyvä teos sisältää erilajisia proosallisia lyhyttekstejä, myös luentoa ja lehtijuttuja. Prologiin sisältyy kirjan "arvosteluja".

Hesari esimerkiksi vertaa kokoelmaa kesyyn lintuun, joka on jahtimakkaraa. "Kuvotuksemme huipulla rotta näyttää livahtaneen aivoihimme unelmoidakseen siellä", sanoo sitaatissa arvostelujen lomassa E.M. Cioran, uneton pessimisti, ristiriitojen filosofi.

Ylioppilaslehden meta-arvion mukaan on "sinniteltävä".

Ihmiset nauravat kovin harvoin yhteisestä syystä ...Yhteistä ei ole naurumme, vaan kipumme.

Minä, lukija tässä, taas onnun kuin sillalla, joka romahtaa Kafkan näköisen hahmon surratessa känny silmillään sisälle korvaani kuin kirjassa esiintyvä lepakko.

Loppuluvuksi kertoja on sinnitellyt Sairauspäiväkirjan. Siinä kuolonpotilas pettyy tervehtymiseensä! Ihminen on hetkiensä oire. Aika ei siis aina tai oikein ikinä piristä? Nyt eletään digikautta. delete.

"Juuri nyt. Ei ole enää muita hetkiä. Tämä on pahempaa kuin kuoleminen", kertoja luennoi älyten "terveen järjen" tuottavan hirviöitä unen ja valveen rajamailta.

Entä onko lukija järjissään? Olenko yöllä unettomuutta pelätessä diagnoosini eli kafkalaisen painajaiseni oire?

Tämmöiseltä se Luoma-aholla kuulostaa:

"Antakaa minulle anteeksi. // Näen unta syviksi kaivetuista montuista, jotka täyttyvät / hiljalleen uudestaan juuri lapioimallani maalla."

Kellertävä haamu sänkyvaatteiden alla huomauttaa, että Ikean napakat tyynyt eivät auta. Ne tuhoutuvat pelossa, joka syntyy sielun, kuonan ja hien yhteisvaikutuksesta.

Luoma-ahon kieli sahaa nykytuotteistettua ruumista tunteilemattoman kipeästi. Ei vähiten kuvatessaan ikääntymistä, jonka raihnaisuudessa vilahtaa silti kuin välttämätön ylimäärä myötätuntoa.

Pitkä haastattelu egotäytetystä tietokonepelurista puhaltaa vastaavasti some- ja luksusmediaformaatin niin puhki, että jätti-ilmapallojutun sisältö läiskähtää naamalle – ei kyllä toista kertaa luettavaksi!

Vai miten sen otat? Voit lukeakin. Ja tällä kohtaa saan tietysti kuluneesti muistuttaa, että ns. perinteisemmällä taiteella ja moraalilla on yhä asemansa. Ja totta. Minusta Luoma-aho kirjoittaakin kielen ja ruumiin reunoihin monta kanttia ja kasvurengasta. Löydän kirjasta asenteeni, vaikka teksti ei sinänsä arvottaisi aikoja, tapoja ja eri kirjoitustyylejä.

"Mä vain yritän miettiä, oisko positiivisuudella ja optimismilla jotain annettavaa."

Vastauksena on tuplattu röhönauru.

"Tavallaan hän nauroi naurulleni. Sellainen tarttuu. Ihmiset nauravat kovin harvoin yhteisestä syystä ...Yhteistä ei ole naurumme, vaan kipumme."

Kirjasta voi päätellä, että alituinen kipuilu johtuu joko omasta ahdistushäiriöstä tai kuuluu elimellisesti "niin sanottuun normaaliin ihmiselämään, ihmisyyden olemukseen".

Mutta joko taas diagnosoin, ei tarvitse. delete.

Kommentoi

Mainos: Keskisuomalainen

Monipuoliset sisältömme odottavat sinua!

| Päivitetty

Mistä tänään puhutaan?

Uutiskirjeen tilaajana saat joka päivä toimituksen valitsemat kärkiuutiset - tilaa nyt!

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut