Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta ja saat parasta keskisuomalaista uutispalvelua.

Kirja-arvio: Pätevä kuvaus addiktioista – Jarkko Tontti valottaa narkomaanin lyhyttä elämää kolmen ihmisen näkökulmasta

Jarkko Tontti on pitkän linjan runoilija, prosaisti ja esseisti. Irmeli Jung

Eija Komu

Jarkko Tontti

Haava

Otava 2021. 238 s.

Jarkko Tontin kirjallinen kenttä on laaja: romaaneja, esseitä, runoja. Myös Haavaa edeltävä romaani Perintö (2018) käsitteli myrskyisiä perhesuhteita. Haavassa eronneen pariskunnan narkomaanitytär kuolee, mutta mikä on lopullinen kuolinsyy? Ja kuka on syyllinen – vai voiko yhteisvastuuta jakaa edes oikeudessa?

Teoksen kolmessa näkökulmassa kaikki perheenjäsenet esittävät oman käsityksensä tapahtuvasta, joka muuttuu pian tapahtuneeksi. Äiti Greta on saksalaistaustainen yliopistotutkija, ja hän tutkii noitaoikeudenkäyntejä. Tämä juonne tuntuu päälleliimatulta, varsinkin, kun se lopussa rinnastuu kuolinsyyntutkimusistuntoon.

Täsmällinen ja hallittu Greta jää teoksen henkilöistä etäisimmäksi. Hänen ex-miehensä Johannes on keskiluokkainen alkoholisti, jonka katteettomat lupaukset, kuntoutusyritykset mutta aina uudet retkahtamiset tuntuvat toistuvan Jemina-tyttären huumehöyryisessä, lyhyeksi jääneessä elämässä. Joskus Greta on kateellinen siitä, että isä ja tytär voivat jakaa eskapistiset kokemuksensa.

Gretan henkilöhahmoon on tungettu kaikenlaisia ajankohtaisia puheenaiheita: sosiaalisen median ylivaltaa, yliopistobyrokratiaa ja jopa Gretan äidin muistisairautta. Välillä Gretan osuuden minäkerronta kärsii suoranaisesta luennoinnista.

Johanneksen näkökulmassa päästään syvälle katkaisuhoidon konkretiaan. Nyt kerronnassa on intensiteettiä, ja Johanneksen inhimillinen särö luo tarttumapintaa. "Ihmisenä olemisen haavaa ei hyvinvointivaltio paranna", toteaa hän. Hän on myös syvästi tietoinen itsepetoksestaan, ja alkoholistin maailma on kuvattu tarkkanäköisesti:

"Lämmin aalto levisi vatsasta kehoon, pian se lämmitti sormenpäissä asti, päässä alkoi kihinä. Hemmetti, turhaan stressaan kaikesta. Hyvin tämä menee. Hyvin kaikki menee. Elämä antaa. Nyt on hyvin. Äläkä hermostu. Yksi viinipullo ei ollut vielä mitään. Tämä jäisi siihen. Minä tiedän rajani, pari lasillista vain."

AA:ta on pohdittu monipuolisesti. Sieltä saa tukea, mutta samalla se on kuin uskonlahko, jossa käydään ripittäytymässä. Johannes on perhekolmikosta tiedostavin ja rehellisin itselleen, ja Johanneksen näkökulman myötä teoksen jännite kasvaa.

Jeminan osuudessa käydään lävitse nuoren addiktin elämän loppumetrit. Vaikka peruuttamaton tapahtuu, Gretalle ja Johannekselle jää vielä lähestymisen ja lähentymisen mahdollisuus. Alkukangerteluista ja osittaisesta ihmiskuvan ohuudesta huolimatta Haava on pätevä kuvaus riippuvuuksista ja niiden synnystä.

Kommentoi

Mainos: Keskisuomalainen

Monipuoliset sisältömme odottavat sinua!

| Päivitetty

Mistä tänään puhutaan?

Uutiskirjeen tilaajana saat joka päivä toimituksen valitsemat kärkiuutiset - tilaa nyt!

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut