Tiina Raevaaran, 42, ympäristöahdistus tiivistyi romaaniksi, joka on pelottavan ajankohtainen – "Tulen surulliseksi ja vihaiseksi, kun omia rakkaita lähimetsiä nakerretaan pala palalta pois"

Tiina Raevaara ei erityisesti halua ajatella sitä, millaisen vastaanoton hänen kirjansa saa. ”Jokainen lukija tekee oman tulkintansa. Siihen kokemukseen kirjailija ei voi enää vaikuttaa”, hän pohtii. Sauvo Jylhä

Oskari Lehto

Kirjailija Tiina Raevaaralla on käsissään maaliskuun lopussa julkaistava uutuuskirja, jolla on hyytävä nimi: Polaaripyörre. Kuvaushetkellä on kirpeätä pakkasta – selvästi kylmempää kuin lähes 2 000 kilometriä pohjoisempana Huippuvuorilla, jossa Raevaaran kirja sai alkunsa.

– Kävin Huippuvuorilla Suomen tiedetoimittajain liiton matkalla elokuussa 2018. Kokemus oli niin vaikuttava, että halusin ehdottomasti kirjoittaa siitä. Kun puhutaan Huippuvuorista, puhutaan aina siitä, kuinka vaarallisia jääkarhut ovat. Ensimmäisinä päivinä Longyearbyenissa olikin sellainen olo, että jossain vaanii koko ajan vaara.

– Tällaisen vihamielisen tai oikeastaan ihmiseen välinpitämättömästi suhtautuvan luonnon halusinkin ikään kuin romaanin päähenkilöksi. Toisaalta halusin kirjoittaa katoavasta luonnosta ja ilmastonmuutoksesta, ja sillä tavalla purkaa tarinaan ympäristöahdistustani, Raevaara selittää.

Keravalaisen ympäristöahdistus kumpuaa oman lähiluonnon katoamisesta, mutta myös maailmanlaajuisesta luonnon monimuotoisuuden ahdingosta.

– Suomessa ovat hätää kärsimässä erityisesti vanhojen metsien ja soiden eliölajit, ja siksikin tulen surulliseksi ja vihaiseksi, kun omia rakkaita lähimetsiä nakerretaan pala palalta pois.

– Minulle oli iso järkytys, kun Haukkavuoren pienen luonnonsuojelualueen vierustaa alettiin raivata kallionlouhinnan ja teollisuusalueen tieltä. Luontoa muistetaan juhlapuheissa, mutta prioriteettilistassa se on aina alimpana: työpaikat, liikkuminen ja asuminen turvataan, luontoa ei.

Luontoa muistetaan juhlapuheissa, mutta prioriteettilistassa se on aina alimpana.

Polaaripyörre on itsenäinen jatko-osa vuosi sitten ilmestyneelle Kaksoiskierteelle. Tiedemaailmaan sijoittuvassa trillerissä Huippuvuorten sulavasta ikiroudasta löytyy ikävä taudinaiheuttaja.

Kuulostaa pelottavan ajankohtaiselta, mutta Raevaara muistuttaa aloittaneensa teoksen kirjoittamisen jo ennen koronapandemiaa. Polaaripyörre syntyi helpommin kuin Kaksoiskierre.

– Kun pandemiasulut alkoivat keväällä 2020, oli luontevaa ja mukavaakin keskittyä kirjoittamiseen. Suurimmaksi osaksi olen tehnyt töitä kotona, mutta muutamaan otteeseen olen ollut ”retriitissä” muutaman päivän ajan halvoissa hotelleissa.

Kaksoiskierre sai ylistävää palautetta ja voitti muun muassa Laurin kirja -äänikirjapalkinnon. Teosta on kehuttu eritoten tiedemaailman kuvauksestaan. Aihealue on 42-vuotiaalle Tiina Raevaaralle tuttu, sillä ennen kirjailijanuraansa hän väitteli tohtoriksi perinnöllisyystieteestä vuonna 2005.

Hänen esikoisromaaninsa Eräänä päivänä tyhjä taivas julkaistiin vuonna 2008.

– Jännitin sen vastaanottoa niin, että olin täysin keskittymiskyvytön. Sen jälkeen olen aina huolehtinut, että seuraava kirja on vauhdissa, kun edellinen ilmestyy.

Nyt Raevaara työskentelee kahden kirjan parissa. Toinen on vasta suunnitteluvaiheessa ja jatkoa Kaksoiskierteelle ja Polaaripyörteelle. Toinen taas on tietokirja, joka kertoo koirista ja ihmisistä ja ihmiskunnan perusluonteesta.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut