Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta ja saat parasta keskisuomalaista uutispalvelua.

Esa Jokisen kolumni: Sairastin pari vuotta sitten keuhkoveritulpan, ja nyt sain Astra Zenecaa olkavarteen – suo siellä, vetelä täällä

Esa Jokinen

Esa Jokinen

Sain maaliskuussa tekstiviestin Jyväskylän kaupungilta. Siinä kerrottiin, että kuulun vakavan koronavirustaudin riskiryhmään 1, joten voin varata itselleni rokotusajan.

Olen 63-vuotias ja kuulun riskiryhmään kaiketi siksi, että sairastin keuhkoveritulpan parisen vuotta sitten. Hakeuduin tuolloin päivystykseen, kun vasen pohkeeni oli turvoksissa. Selvisi, että vasemmassa jalassa oli tukoksia ja molemmissa keuhkoissa oli ollut veritulppa.

Tein kuten tekstiviestissä kehotettiin, varasin ajan ja kävin ottamassa rokotuksen. Käytännön toteutus toimi kuin entisaikojen junan vessa: rokotusaika oli helppo varata netistä, Killerillä oli hyvin tilaa, minut ohjattiin sujuvasti oikeaan paikkaan ja sain pistoksen olkavarteen ennen kuin ehdin kissaa sanoa.

Olin tyytyväinen – ja olen sitä edelleen. Olen kiitollinen, että pääsin rokotukseen, ja ottaisin sen uudelleen myös nyt, vaikka Astra Zenecan rokotteen mahdollisia riskejä on noussut esille ja perjantaina sen antaminen keskeytettiin Suomessa.

Tosin THL ja kumppanit voisivat olla eri mieltä kanssani. Niille kun ei riitä pelkkä mutu-tuntuma...

Tein joskus jonkun iltapäivälehden testin, jossa selvitettiin, koska voisin päästä rokotukseen. En muistanut koko veritulppaa, joten testin tuloksena olin melkolailla rokotusjonon peräpäässä. Siksi tekstiviesti riskiryhmään kuulumisesta yllätti ja vähän pelottikin: miten voi olla mahdollista, etten mokomaa tiennyt?

Olin ajatellut, että jos korona iskee, saan todennäköisesti lievän tautimuodon, poden sitä päivän pari ja olen sitten kunnossa. Toisaalta uskon, että lievän tai vakavan tautimuodon saaminen on geenilottoa, jonka lopputulosta on mahdoton tietää. Siksi olen käyttänyt maskia, käsidesiä ja pyrkinyt huolehtimaan etäisyyksistäkin. Niin teen edelleen.

Kävin sitten THL:n sivuilla tarkistamassa, miten koronavirus ja omat terveysongelmani risteävät. Selvisi, että koronavirusinfektioon liittyy muita hengitystietulehduksia suurempi riski laskimotukoksiin, sillä korona aktivoi hyytymisjärjestelmää. Kun tähän lisätään yli 60 vuoden ikä ja ylipaino (en ole isosti pullukka, mutta rasvan osuus vartalossa voisi olla pienempikin), niin rokotuksen ottaminen oli enemmän kuin järkevää.

Maailmalla Astra Zenecan rokotteen on epäilty olleen osana noin neljääkymmentä veritulppatapausta, mutta täyttä selvyyttä asiasta ei ole saatu. Rokotteita on annettu noin 20 miljoonaa, joten tuosta ei pitäisi huolestua.

Perjantaina Suomessa tultiin vähän toiseen tulokseen – no, suo siellä, vetelä täällä.

Luin Keskisuomalaisen verkkosivuilta jutun, jossa koronatehon hoitaja kertoi päivästään. Kävi selväksi, että potilaan osa tehohoidossa on äärimmäisen raskas. Hoitajina toimivat huippuammattilaiset, mutta silti elämä voi olla hyvin ohuen langan varassa.

Sillä tiedolla, mitä minulla on nyt, ottaisin rokotteen edelleen, oli se sitten Astra Zenecaa, Pfizer-Biontechia tai vaikka paljon helpommin lausuttavaa itänaapurin Sputnikia.

Jos henki on lähteäkseen, niin mieluummin nopeasti tulpalla kuin kiduttavan hitaasti koronalla. Tuon edellisen virkkeen kirjoitin ennen perjantain tiedotustilaisuutta ja pidän siitä kiinni edelleen.

Niinpä. Ihminen lienee rakennettu siten, että normaalitilanteessa kuolema koskee vain muita, vaikka se onkin ihan jokaisen kohtalo – mutta ei tänään eikä huomenna, vaan sitten joskus. Tämä on ns. rationaalista ajattelua, jossa ei ole järjen hiventäkään.

Niin tai näin, rokote on silti parempi vaihtoehto kuin rokottamatta jääminen.

Kommentoi

Mistä tänään puhutaan?

Uutiskirjeen tilaajana saat joka päivä toimituksen valitsemat kärkiuutiset - tilaa nyt!

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut