Kirja-arvio: Sofian maailmassa modernilla otteella

Ihmisyyttä omalla tavallaan tulkitseva patsas sijaitsee Bergamossa Italiassa. Mostphotos

Svend Brinkmann

Mitä on olla ihminen? Filosofinen kiertomatka

Tammi 2021, 293 s.

Psykologian professori Svend Brinkmann on päättänyt olla ihmisiksi ja auttaa muitakin tässä humaanissa tehtävässä. Mitä on olla ihminen? jatkaa Jostein Gaarderin 30 vuotta aikaisemmin julkaiseman Sofian maailman jalanjäljissä esittelemällä filosofisia mietteitä kansantajuisesti. Nyt vain päähenkilö on Sofian sijaan lukioikäinen Andreas ja mystisten postilähetysten tilalla nimettömän kirjoittajan julkaisematon käsikirjoitus.

Halki Eurooppaa reissatessaan Andreas potee maailmantuskaa, murehtii iäkkään isoäitinsä heikentynyttä vointia, ja tutustuu synkän tilanteen keskellä filosofisiin ihmiskäsityksiin. Käsikirjoituksessa esitellään esimerkiksi biologisvetoista olemusajattelua ja eksistentiaalifilosofiaa, jossa ihminen määrää itse elämänsä. Henkilökohtaisten vaikeuksiensa keskellä Andreas joutuu muotoilemaan oman tulokulman filosofisiin aivoituksiin. Läsnä on jatkuvasti ihmiselämän rajallisuus ja toisaalta halu ymmärtää maailmaa sekä löytää sieltä oma henkinen soppi. Filosofinen kiertomatka kannustaa lukijoita itsetutkimukseen, jossa oman minuuden pohtiminen avartaa näkemyksiä myös toisten ihmisten suuntaan.

Kaunokirjallinen ote toimii sokerikuorrutteena sisällölle ja samalla teflon-pintana kritiikille.

Filosofisesta sisällöstään huolimatta teosta on vaikea pitää varsinaisena tietokirjana, koska kaunokirjallinen muoto on niin vahva. Syyksi tyylivalintaan Brinkmann kertoo, että hänen kollegansa julkaisivat hieman aikaisemmin antologian samoista teemoista.

Romaanimuotoinen veto on sikäli ovela, että sillä välttää tiukan vertaisarvioinnin. Kun kirja on muodollisesti romaani, sen sisältöön on kyseenalaista paneutua tieteellisestä näkökulmasta.

Oma asiantuntemukseni ei kaunokirjallisuuden ammattimaiseen kritiikkiin taivu, mutta tämän alan tyylinäytteenä kirja ei vakuuttanut. Suuria juonenkäänteitä teos ei tarjoa, vaikka Brinkmann on sellaisiakin yrittänyt mukaan sirotella. Nyt kaunokirjallinen ote toimii sokerikuorrutteena sisällölle ja samalla teflon-pintana kritiikille. Akateemiselle filosofille teos on lähinnä hämmentävä sen jäädessä puolitiehen kummankin kirjallisuudenlajin näkökulmasta.

Brinkmann on ilman muuta hyvällä asialla. 2020-luku ansaitsee oman Sofian maailmansa, jonka myötä nuoret innostuvat filosofisesta pohdiskelusta ja ylipäätään elämän miettimisestä. Tieto- ja kaunokirjallisuus on mahdollista yhdistää, ja Brinkmannin teos kannustaa kaunosieluisia filosofikynäilijöitä tarttumaan haasteeseen entistä oivaltavammalla tavalla.

Korona-aika tarjoaisikin jykevän dystooppiset puitteet René Descartesin viitoittamalle eristäytymiselle, maailman salaisuuksien pohtimiselle ja olosuhteista huolimatta elämänmyönteiselle filosofialle.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Mistä tänään puhutaan?

Uutiskirjeen tilaajana saat joka päivä toimituksen valitsemat kärkiuutiset - tilaa nyt!

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut