Meren tuomat
5/5
Maailman meret eli elämän alkukoti saa ottaa vuosittain vastaan 8 miljoonaa tonnia muovia. Arvatkaapa, että kuka ja ketkä ovat tuon muovijätteen mereen dumppaamisen takana? Sinä ja minä – me kaikki. Vuositasolla ihmiskunta tuottaa 300 miljoonaa tonnia muovia ja tuotannon arvioidaan kaksinkertaistuvan tämän kuluvan vuosikymmenen aikana. Se tarkoittaa sitä, että vuonna 2030 maailman meriin päätyy vuosittain 16 miljoonaa tonnia keinoainetta. Se ei ole vähän se.
Siinä taustaa ohjaaja Anna Antsalon kauniille, merkitykselliselle ja meitä kaikkia motivoivalle dokumenttielokuvalle Meren tuomat. On uskomatonta, miten toiveikkaan tarinan ihmisestä ja ihmisen mahdollisuuksista Antsalo kykenee kuvillaan ja päähenkilöidensä välityksellä loihtimaan valkokankaalle.
Elokuvassa seurataan neljän merta ja kaikkinaista elämää kunnioittavan ihmisen tarinaa. Englantilainen insinööri Rob Arnold on vuosikausia kerännyt ja lajitellut lähirannoiltaan löytyvää muovia. Hollantilainen arkeologi Jolanda Bos tekee samaa ystävänsä Lonneke Beukholdtin kanssa. Japanilainen taideopettaja Shigeo Hayashi sen sijaan kiertää rantoja ja kerää aaltojen tuomia merten ihmeitä.
Kaikilla neljällä on yhteinen intressi, mutta he toteuttavat sitä täysin omintakeisesti. Rob organisoi ranta-alueiden siivouksia ja rakentelee laitteita, joilla erityisesti muovipelletit voidaan lajitella rantahiekasta ja merilevästä. Samalla hän kerää ja luokittelee löytämiään muovisia esineitä. Ja kuinka kauniisti hän sanookaan painavat sanansa omasta sekä meidän kaikkien vastuusta muovisen ympäristöongelman äärellä.
Kuvien yllä soljuu lähes koko ajan Tapani Rinteen upea, upea, upea musiikki.
Jolanda ja Lonneke tutkivat myös muovisia löydöksiään, tekevät kauniita ja kauheita havaintoja sekä luovat tulevaisuuden arkeologiaa ajastamme. Mitä meistä sanottaisiin tuhannen vuoden kuluttua, jos olisi ketään kuka historiaa tästä ajasta kirjoittaisi?
Shigeo suhtautuu mereen kunnioituksella. Meri on samalla elämän antaja, mutta myös sen ottaja. Hän filosofoi ja estetisoi meren tuomiset ja keskittyy pääasiassa luonnon antimiin – eksoottisten kasvien siemeniin sekä linnun kalloihin. Piirrokset, joita hän löydöksistään tekee, ovat silkkaa kauneutta.
Meren tuomat on kerrassaan kaunis elokuva. Se ei julista, se ei tuomitse, vaan antaa meille ymmärryksen siitä, että jokainen meistä voi tehdä yksin ja erityisesti yhdessä valtavan paljon asioiden ratkaisemiseksi. Jokainen merten ja järvien rannoilta poiskerätty muovinen roska on pois luonnosta.
Oleellista on myös se, että elokuva näyttää merenrantojen muovikerääjien ilon ja kepeän asenteen. He eivät voi tehdä kaikkea, mutta he tekevät juuri ihmisen osan verran.
Kuvien kauneus, harkitut dronekuvat, rauhalliset haastattelut ja seesteiset äänenpainot luovat kokonaisuuden, jonka haluaisi jatkuvan pitempäänkin. Kuvien yllä soljuu lähes koko ajan Tapani Rinteen upea, upea, upea musiikki. Klarinetti tuo elokuvaan oman kerronnan tasonsa. Äänisuunnittelun taituruudesta kertoo se, että musiikki on ikään kuin piilossa, mutta kuuluu ja vaikuttaa.
Erityisesti olisi suotavaa, että jokainen kouluikäinen näkisi elokuvan.
Ja vaikka kyse on merestä, on kyse kaikesta vedestä, kaikesta elollisesta. Saimaa alkaa olla täynnä mikromuovia, joita autojen renkaista vesistöön valuu. Pielisen, Höytiäisen ja Pyhäselän rannoilta jokainen meistä voi kerätä säkkitolkulla muoviroskaa pois poikkeen.
Meren tuomat on poikkeuksellisen vaikuttava kokemus. Soisin, että jokainen toivottomuuden itsestään tunnistava katsoisi tämän elokuvan ja ammentaisi siitä itselleen voimia, joka parhaimmillaan muuttuu merkityksellisiksi teoiksi. Erityisesti olisi suotavaa, että jokainen kouluikäinen näkisi elokuvan. Sillä juuri he tarvitsevat toivoa tässä ihmisen maailmassa.
Ohjaus Anna Antsalo. Rooleissa Rob Arnold, Jolanda Bos, Lonneke Beukenholdt, Shigeo Hayashi.