Kun mäkiseltä maalaistieltä kaartaa Annamari Aution kodin etupihalle, huomaa ensimmäisenä kasvihuoneen. Kapeassa ja korkeassa kasvihuoneessa kilpistyvät ne periaatteet, joilla palokkalaisperhe on rakentanut koko puutarhansa.
Kasvihuone on itse suunniteltu, siihen on kierrätetty vanhoja materiaaleja ja sen sisällä kasvaa jo elämän ehtoopuolella olleita kasveja, jotka ovat saaneet uuden elämän Aution hoivissa.
– Me harrastamme pelastustoimintaa. Kasvit saavat ensin nimen ja sitten ne hoidetaan kuntoon, Autio sanoo.
Rakentamiseen hän suhtautuu yhtä mutkattomasti. Kasvihuoneen tiiliperusta tehtiin äidin ja Alma-tyttären yhteistyönä, koska ”muuraaminen on helppoa”.
Autio on myös rakentanut piharakennuksia ja pihaa rajaavan metalliaidan. Työssä ovat auttaneet takavuosina suoritetut metalli- ja puusepän opinnot.
Minulta on kysytty, miksi halusin riihen. Yksi syy oli se, että pääskynen sai pitää pesänsä.
Maarakennusalalla työskentelevän talon isännän Jussi Matilaisen vastuulla on ollut etenkin suurten kivien siirtäminen paikoilleen ja muut koneita vaativat työvaiheet.
Konevoimalle oli käyttöä etenkin kymmenen vuotta sitten, kun pariskunta alkoi rakentaa hehtaarin kokoista unelmien puutarhaa. Matilaisen edesmenneen isän arkisessa pihassa oli oikeastaan vain koiratarhoja ja jonkin verran hyötykasveja.
– Kaikki alkoi kiviympyröistä, joihin istutin kasveja. Laitoimme myös muurinkiviä ja kiviportaita tuomaan pihaan rytmiä.
– Kasveja on laitettu sitä mukaa kun niitä on hankittu ja saatu. Luonto myös itse muokkaa pihaa. Maasta nousee kasveja, eikä niitä raaski ottaa pois. Niilläkin on elämä, Annamari Autio sanoo.
Puutarhan yleisvaikutelma on runsas, sillä kasvit saavat kasvaa toistensa lomassa. Osa köynnöksistä valuu muurinkiveä alas ja osa nousee korkeuksiin.
Puiden, pensaiden ja kukkaistutusten runsaus jatkuu talon takana. Kasvien lisäksi hehtaarin kokoiselta pihalta löytyy useita puisia ja hirsisiä rakennuksia. Uusin tulokas on kookas vanha riihi, joka pelastettiin purkutuomiolta.
– Minulta on kysytty, miksi halusin riihen. Yksi syy oli se, että pääskynen sai pitää pesänsä. Sekin voi olla hyvä syy rakennuksen pelastamiselle, Annamari Autio hymyilee.
Vanhaa rakennuskantaa edustaa myös aitta, jonka viileyteen voi paeta hellettä. Kanastudion Annamari rakensi toissa talvena verstaassaan. Uudisrakennuksiin kuuluu rantasauna lammen rannassa.
– Tonttiin kuuluu kaksi lampea, joiden välissä on saari. Lammessa on luonnonkantaista nieriää. Aikanaan toisessa lammessa asui lemmikkikalamme. Se oli iso lohi, joka tuli aina näytösluontoisesti syömään ja tunnisti meidät. Valitettavasti kaksi kesää sitten saukko söi sen.
Tällä hetkellä lemmikkeihin lukeutuvat Leevi-koira ja Edgar-kissa sekä Stiina- ja Matilda-kanat ja Armas-kukko. Näyttävät Yin ja Yang ovat kochinkanoja.
Viime keväänä katrasta täydensivät ankkapariskunta Tove ja Jansson.
Annamari Aution puutarhan elämyksellisyyttä lisäävät veistokset. Ihmishahmot ovat löytäneet paikkansa kasvien joukosta ja istutusten keskeltä. Veistoksia Annamari tekee talvisin Kansalaisopiston kuvanveistoryhmässä.
Verstaassa on lisäksi työn alla erilaisia entisöintiprojekteja, kuten lähes satavuotiaat apteekin kalusteet. Vanhan tykin tamminen pyörä odottaa sekin uusiokäyttöä.
– Pyörästä saisi riiheen hyvän kokoisen valaisimen. Minun juttuni on tehdä massiivista. Puutarhassa puiden ja perennojen tehtävä on pehmentää ja täydentää vaikutelmaa. Haluaisin lisää puita, että pihasta tulisi vieläkin rehevämpi, Autio suunnittelee.
