Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta ja saat parasta keskisuomalaista uutispalvelua.

Syntymäpäivä: 60 vuotta täyttävä Kati Outinen esittelee pian ilmestyvässä elämäkerrassaan teoriansa elämästä – "Vaikka äly unohtaisi asioita, ruumis muistaa"

Kati Outisella oli elämäkertaansa kirjoittaessaan aineistosta runsaudenpulaa. Muistin tukena olivat vuodesta 1989 säilytetyt kalenterit ja niihin tehdyt merkinnät. Markku Ulander / Lehtikuva

Reima Rautiainen / STT

Kaikkien aikojen hellekesä alkaa virallisesti olla takana päin, mutta näyttelijä Kati Outisen loma on vasta edessä. Hän on ahkeroinut elokuun alkuun saakka, kun uunituoreet muistelmat piti lukea studiossa vielä äänikirjaksi.

Niin lähelle kuin muistan -elämäkerran kirjoitustyö alkoi viime vuoden marraskuussa, ja painoon kirja meni 19. heinäkuuta. 369 sivun kirjoitusurakka ei poikkeukselliseen maailmanaikaan tuntunut raskaalta.

– Kun korona iski viime vuoden keväällä, kaikki työt menivät. Niinpä muistelmat sopivat minulle hyvin, varsinkin kun kustantaja Karistolle taas sopi, että kirjoitan ne itse, Outinen kertoo.

Outinen esittelee elämäkerrassa teoriansa: vaikka äly unohtaisi asioita, ruumis muistaa.

Se tarkoittaa, että ajan virrassa on kehollisia saarekkeita, joille muisti aina palautuu. Outiselle tärkeä saareke on vuosi 1995, jolloin hänelle tapahtui paljon. Esimerkistä käyvät tuolloinen irtisanoutuminen Kom-teatterista, rakkaan kollegan Matti Pellonpään kuolema ja Kauas pilvet karkaavat -elokuvan kuvaukset.

– Varsinkin äänikirjaa lukiessa tajusi, että 1995 oli iso käännekohta elämässäni, Outinen vahvistaa.

Muisti kiinnittyy herkästi eri paikkoihin ja osoitteisiin.

Hänellä oli tavallista vankempi pohja alkaa kirjoittaa muistelmia. Näyttelijä oli säilyttänyt kaikki almanakkamerkintänsä vuodesta 1989 lähtien. Tosin merkinnät olivat paikoin aikamoista koodikieltä ja vaativat tulkintakykyä.

– Sitten oli sellaisia merkintöjä, joista valkeni, että herttilei, kuinka muistan, että täsmälleen noin se meni. Se tuntui mahtavalta.

Kotikaupunki Helsinki on elämäkerrassa isosti esillä.

– Muisti kiinnittyy herkästi eri paikkoihin ja osoitteisiin. Kun laitoin eri osoitteita ylös, se auttoi muistamaan.

Muisti tekee tepposiakin. Outinen kuvaa, kuinka jotkut hänen merkityksellisinäkin pitämänsä asiat tuntuvat yhdentekeviltä, eikä niistä siten ole mielessä kuin häivähdys.

– Jouduin kirjaa varten karsimaan paljon. Jätin surutta pois kaiken sellaisen, jota jouduin päkistellen muistelemaan. En sentään ollut kokoamassa virallista raporttia.

Kalenterimerkintöjen perkaaminen on kaikesta päätellen ollut antoisa tutkimusretki menneeseen.

– Se oli hieno matka.

Muistelmien kirjoittamisen ulkopuolella kalenteri on ollut puolitoista viime vuotta miltei tyhjä. Heinäkuun valopilkku oli, että Kajaanin runoviikko pystyttiin järjestämään koronatilanteesta huolimatta.

– Saimme ottaa esityksiin yleisöä puoli salillista. Kainuun aluehallintoviranomaiset auttoivat meitä, Runoviikon taiteellinen johtaja Outinen kiittelee.

Kun Outinen jätti 2013 Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professuurin, hän sai huomata, että työt olivat viisikymppisellä naisnäyttelijällä kiven alla. Sittemmin apua on ollut oman tyttären, dramaturgiksi kouluttautuneen Iida Hämeen-Anttilan ammatinvalinnasta.

Ennen korona-aikaa Helsingissä Teatteri Jurkassa esitettiin taidemaalari Helene Schjerfbeckistä kertovaa Minä maalaan teidät kaikki -näytelmää, jonka oli kirjoittanut Hämeen-Anttila ja ohjannut Outinen, joka myös näytteli Schjerfbeckiä.

– Yleensä vanhemmat näyttävät lapsilleen ammatillisen tien, mutta meillä tyttären kanssa se on käynyt toisin päin, Outinen naurahtaa.

Lähempänä joulua häntä työllistää rooli lastenelokuvassa. Siihen saakka hän aikoo ottaa löysin rantein, suoda itselleen lepoa ja rauhaa.

– Kun kalenteri nyt tyhjenee, aion levätä. Onneksi olen syysihminen. Rakastan syksyä.

Elokuvadebyytistä on kulunut jo yli 40 vuotta – "Aki soitti ja kysyi, että tuletko meille. Vastasin, että juu"

Kati Outisesta kasvoi elokuvaohjaaja Aki Kaurismäen luottonäyttelijä viimeistään 1990-luvulla. Outisen filmiura sai kuitenkin lentävän lähdön vuosia ennen kontaktia Kaurismäkeen.

Outisen elokuvadebyytti oli Lissun rooli Tapio Suomisen ohjaamassa nuorisokuvauksessa Täältä tullaan, elämä! Siitä jopa tuli vuoden 1980 katsotuin kotimainen elokuva.

Lähinnä Itä-Helsingissä edellisenä vuonna kuvattu Täältä tullaan, elämä! korotti pääosaan koulussa tarkkailuluokkaa käyvät lähiönuoret, jotka kapinoivat ja etsivät paikkaansa.

Lähestymiskulma oli tuore: nuorilla oli ensimmäistä kertaa suomalaisessa elokuvassa oma ääni.

Outinen kuvailee tuon aikaista itseään "vähän runotytöksi, joka ei hengaillut jengeissä".

– Ohjaaja Suominen kävi katsastamassa nuoria koekuvauksiin milloin missäkin, kouluissa ja rockfestivaaleilla. Ajauduin elokuvaan, kun olin Oulunkylän yhteiskoulun näytelmäkerhossa. Keväällä 1979 minulle sanottiin, että olen väärää sorttia, mutta sitten Lissun roolia vähän muutettiin ja sain sen, Outinen muistelee.

Vaikka aika on reilussa 40 vuodessa hieman puraissut vilpittömän vimmaista nuorisokuvausta, Outinen allekirjoittaa elokuvan sanoman.

– Sain käsikirjoituksen vasta myöhemmin, ja kun luin sen, seisoin elokuvan takana täysin. Siinä oli tärkeitä teemoja, kuten vanhempien poissaolo ja nuorten syrjäytymisen uhka.

Elokuvadebyytistä jäi kaikin puolin lämpimät muistot.

– Kuvausryhmä suhtautui meihin nuoriin amatööreihin hienosti. Kuvausryhmällä oli pitkä pinna, pedagoginen ote meihin. Mikään meidän heille heittämämme kysymys ei ollut liian tyhmä esitettäväksi.

Aki Kaurismäkikin oli pitänyt näkemästään. Matti Pellonpään vastanäyttelijän osa Varjoja Paratiisissa -elokuvassa odotti Outista.

– Aki soitti ja kysyi, että tuletko meille. Vastasin, että juu.

60-vuotias

Anna Katriina (Kati) Outinen

Näyttelijä, käsikirjoittaja-ohjaaja.

Syntynyt: 17. elokuuta 1961 Helsingissä.

Asuu: Helsingissä.

Perhe: tytär Iida Hämeen-Anttila ja hänen perheensä.

Valmistui näyttelijäksi Teatterikorkeakoulusta 1984.

Kiinnityksiä: Kom-teatteri 1984–94, vierailurooleja mm. Ryhmäteatterissa, Lilla Teaternissa, Radioteatterissa ja Televisioteatterissa

Elokuvarooleja mm. Täältä tullaan, elämä! (Liisa) 1980, Varjoja paratiisissa (Ilona Rajamäki) 1986, Tulitikkutehtaan tyttö (Iiris Rukka) 1990, Kauas pilvet karkaavat (Ilona Koponen) 1996, Juha (Marja) 1999, Mies vailla menneisyyttä (Irma) 2002, Le Havre (Arletty Marx) 2011, kaikkiaan yli 60 elokuvassa.

Kirjoitti, ohjasi ja näytteli monologina 2016 muistisairautta käsittelevän näytelmän Niin kauas kuin omat siivet kantaa.

Toimi Teatterikorkeakoulun näyttelijätyön professorina 2002–13, Kajaanin runoviikon taiteellinen johtaja 2018–.

Palkintoja: parhaan naisnäyttelijän palkinto Cannesissa 2002, kolme Jussi-palkintoa parhaasta naispääosasta, Humanismin käsi -palkinto 1996, Sodankylän elokuvajuhlien palkinto työstä elokuvakulttuurin puolesta 1995, Stadin Friidu 2007.

Harrastaa mm. pitkiä kävelyretkiä, lukemista, runoja ja sienestystä.

Kommentoi

Mainos: Keskisuomalainen

Monipuoliset sisältömme odottavat sinua!

| Päivitetty

Mistä tänään puhutaan?

Uutiskirjeen tilaajana saat joka päivä toimituksen valitsemat kärkiuutiset - tilaa nyt!

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut