Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta ja saat parasta keskisuomalaista uutispalvelua.

Huumori, lukuharrastuksen jakaminen ja mallin saaminen innostavat lapsia ja nuoria lukemaan – "Viisikot eivät ehkä enää kiinnosta", tutkija Maria Laakso sanoo

Maria Laakso sanoo, että usein lastenkirjallisuutta ajatellaan siirtymäkirjallisuutena. Ikään kuin se olisi harjoitusta niin sanotun oikean kirjallisuuden pariin. – Mielestäni Suomessakin ilmestyy lapsille upeita kirjoja. Ne ovat taidetta siinä missä aikuistenkin kirjat. Luen lastenkirjoja itsekin.

Miia Hartikainen

Lukeminen ei ole monillekaan lapsille ja nuorille automaattisesti helppoa ja nautinnollista. Lukemastaan huvittuminen on kuitenkin nopeasti palkitseva asia, sanoo tietokirjailija ja kirjallisuudentutkija Maria Laakso.

Erityisesti lasten- ja nuortenkirjallisuudessa huumori on keino, joka innostaa lukemaan ja helpottaa sitä.

Laakson mielestä lukemisen sosiaalisuus on yksi avain nuorten lukemaan koukuttamiseen. Lukemisen ei tarvitse olla yksinäistä, vaan lukuharrastusta voi jakaa. Osa lukemista voi olla keskustelu muiden saman teoksen lukeneiden kanssa.

– Lukijayhteisöt ovat vireitä sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi Facebookissa on iso ryhmä Kirjallisuuden ystävät ja Instagramissa on vilkasta lukemiskeskustelua bookstagram-tunnisteella.

Ihmiset julkaisevat lukukokemuksistaan, ottavat kirjojen kansista kauniita kuvia ja kommentoivat toistensa lukukokemuksia. Goodreads-verkkosivustolla voi tehdä kirja-arvioita ja tähdittää lukemiaan kirjoja. Lukemisessa voi olla pelillisiäkin elementtejä.

– Goodreadsiin voi kasata omaa kirjahyllyä lukemistaan kirjoista ja mitä haluaa lukea, ja esimerkiksi kirjastoilla on lukuhaasteita. Lukuhaasteen suorituksia voi kerätä ja tehdä lukemisesta innostavan pelin.

Peruskoulusta valmistuu oppilaita, joilla ei ole tarpeeksi kirjoitus- ja lukutaitoja.

Sosiaalisen median vaikuttajilla on myös rooli lukemisen innostamiseen. Vaikuttajat saattavat suositella kirjoja ja järjestää virtuaalisia kirjapiirejä.

– Esimerkit kiinnostavasta lukuharrastuksesta ovat tervetulleita. Haluaisin heittää palloa paitsi somevaikuttajille ja lukuesikuvina toimiville jääkiekkosankareille, mutta myös meille kaikille aikuisille.

Laakso on havainnut lukutaitokeskusteluissa tekopyhyyttä. Sormi pystyssä syyllistäminen ei hänen mukaansa toimi.

– Olemme huolissamme, että nuoriso ei lue, mutta kun katsoo aikuisia, moni ei itsekään lue. Kodeissa ei usein ole lapsille ja nuorille lukevan aikuisen mallia. Jos pidämme lukemista tärkeänä asiana, olisi syytä harrastaa sitä itsekin, ja antaa esimerkkiä, että lukeminen on kiva ja antoisa osa elämää.

Uusien medioiden saapuessa pelätään perinteisen kirjan aseman katoamista.

Orastavan lukuinnon saattaa tappaa tarjoamalla nuoren mielestä pölyttynyttä kirjallisuutta.

– Niin oli television kohdalla ja nyt sosiaalisen median aikaan.

Nykyisin perinteiseltä kirjojen lukemiselta syövät tilaa virtuaaliset sisällöt kuten sosiaalisen median tekstit, videot ja podcastit. Lukeminen on vähentynyt ja sen tavat muuttuneet. Laakso näkee syytä huoleen.

– Peruskoulusta valmistuu oppilaita, joilla ei ole tarpeeksi kirjoitus- ja lukutaitoja, jotta voisi tuottaa vaikkapa työhakemusta. En ole tilastojen asiantuntija, mutta ymmärtääkseni heitä on enemmän kuin ennen.

Lukutaitokeskustelussa Maria Laakso näkee lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa huolta. – Emme ole yhtä huolissamme vaikkapa vanhusten tai työikäisten lukemisesta. Veikko Somerpuro

Laakso on huomannut, että nykyihmisen on vaikea päästä sisälle vanhaan kirjallisuuteen. Hän on kuullut samaa äidinkielen opettajilta.

– Yritän kirjoillani tuoda klassikoita nykylukijalle kiinnostavasti esiin. Pyrin helpottamaan klassikoiden maailmaan pääsemistä.

Laakson tietokirja Taltuta klassikko ja pian julkaistava Taltuta klassikko goes länsimainen kirjallisuus esittelevät klassikoita aikakausittain nuorille suunnatulla tavalla.

– Nostan esille kiinnostavia asioita kirjailijoista, tulkintoja ja livautan välillä kirjallisuustieteellisiä käsitteitä. Pidän tyylin kuitenkin kepeänä.

Akateemisen kirjoittamisen ammattilaisena Laakso tasapainoilee lukijan viihdyttämisen ja tutkitun tiedon välillä. Hän ottaa esille myös nykypäivän ilmiöitä ja pyrkii tuomaan klassikoita lähemmäs nykylukijaa.

– Koitan tehdä tilanteita eläviksi. Esimerkiksi ajattele omalle kohdallesi, miltä Odysseuksen vaimosta tuntui kotona odottaa miestä kymmenen vuotta.

Vallitsevassa lukukeskustelussa Laakso näkee instrumentalismia. Lukemista ajatellaan välineellisesti.

– Lehtiartikkeleissa tuodaan esille esimerkiksi, että lukiessa empatiakyky kehittyy, olet tuottavampi työntekijä, on helpompi nukahtaa tai jopa elät pidempään. Ajatellaan, että on luettava, jotta tulee paremmaksi ihmiseksi.

Laakso näkee, että lukutaidon ajatellaan liittyvän tiiviisti suomalaisuuteen. Siinä on pärjättävä vertailussa muihin maihin.

– Kulttuurimme on rakentunut kirjallisuuden varaan: on esimerkiksi Kalevala, Kivi ja Topelius. Uutisoidaan isosti, miten Suomi on sijoittunut vaikkapa Pisa-tutkimuksissa. Ihan kuin oltaisi kilpailussa lukemisen suhteen.

Laakson mielestä lukeminen itsessään on palkitsevaa eikä välineellinen ajattelu inspiroi.

Lapset ja nuoret eivät välttämättä pääse kuulemaan tuoreesta kirjallisuudesta. Aikuisten on toimittava välittäjinä.

– Lukuaktivisti Henriika Tulivirta teki someen laulun, joka kertoi siitä, kun netissä joku kysyy suosituksia nuorelle lukijalle. Ihmiset suosittelevat usein kirjoja omasta lapsuudestaan. Ne saattavat olla 50 vuotta vanhoja.

Laakso on huomannut, että 13-vuotiaalle suositellaan Viisikkoja tai Sinuhea. Ne eivät välttämättä kiinnosta nykynuorta.

– Orastavan lukuinnon saattaa tappaa tarjoamalla nuoren mielestä pölyttynyttä kirjallisuutta. On tärkeää, että olisi käsitys kiinnostavasta uudesta kirjallisuudesta.

Laakso vinkkaa, että kirjastoista löytää parhaat kirjavinkit. Tietoa tuoreesta lasten- ja nuortenkirjallisuudesta voi etsiä esimerkiksi Kiiltomato- ja Onnimanni-lehtien lasten- ja nuortenkirjojen kritiikeistä. Lastenkirjainstituutin Lukemo-portaalista voi hakea genreittäin tai aihepiireittäin mikä voisi itseä kiinnostaa.

– On ihmisestä kiinni mikä ketäkin kiinnostaa. Tyypillisesti nuorten kiinnostuksen kohteena on kirjan paksuus. Koulussa valitaan usein ohuempia teoksia.

Kommentoi

Mainos: Keskisuomalainen

Monipuoliset sisältömme odottavat sinua!

| Päivitetty

Mistä tänään puhutaan?

Uutiskirjeen tilaajana saat joka päivä toimituksen valitsemat kärkiuutiset - tilaa nyt!

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut