Aija Andersson sijoittaa parantumattoman sairauden maailmankaikkeuden mittakaavaan runoissaan

”Runolla on perinteisesti vaikeasti avautuvan tekstilajin maine. Meillä kaikilla on kuitenkin välineet tulkita runoutta, sillä näemme unia ja kielemme on täynnä symboleita. Joskus oppilaani ovat sanoneet, etteivät ole koskaan lukeneet yhtään runoa. Olen kysynyt heiltä, että mitä musiikkia he kuuntelevat. Lyriikka kuuluu melkein kaikkeen musiikkiin.” Aino Råman

Eeva Lankolainen

8.1.2022 14:00 | Päivitetty 9.1.2022 18:56

Kun runoilija Aija Andersson katselee keväällä ilmestyvien kirjojen virtaa, huomaa hän monessa teoksessa lähestyttävän nykyisen maailmanjärjestyksen loppua. Mutta läheskään kaikissa tunnelma ei ole painajaismainen.

Haluatko lukea koko jutun?

Tilaa digi ja pääset lukemaan kaikki Keskisuomalaisen sisällöt.

Tilaajana saat enemmän

Tilaajana saat monipuolista luettavaa vuoden jokaisena päivänä. Tarkista paikalliset puheenaiheet ja lue kiinnostavimmat juttumme jatkuvasti päivittyvästä KSML.fi-verkkopalvelusta. Tee tilaus ja valitse juuri sinulle sopivin tapa lukea.