Emilia Kukkala
Kaiken jälkeen
Into 2021, 201 s.
Toimittaja Emilia Kukkalan (s. 1988) esikoisromaani Kaiken jälkeen on raisu ampaisu sanataiteeseen. Kirjassa on samaa alkuvoimaa, jolla Laura Gustafsson rymisteli 10 vuotta sitten kirjallisuuden kentälle Huorasadulla. Kukkala on jo näyttänyt kyntensä Pontus Purokurun kanssa julkaisemassaan pamfletissa Luokkavallan vahtikoirat (2016).
Romaanin päähenkilö ja minäkertoja on Laina, entinen hardcore-bändien keikkakuski, nykyinen kaupan kassa. Tarina alkaa helmikuisena aamuna Helsingissä, kun Laina on päättänyt lähteä menemään. Hänellä on auto, ja kertomuksen kontekstiksi asettuu yksi elämän ja taiteen metafora, matka. Totta kai tunnelmaa taustoittavat modernit klassikot, kuten Jack Kerouacin romaani Matkalla ja leffat Easy Rider ja Thelma ja Louise.
Lainan suuri kysymys on, mistä pitäisi luopua, jotta jäljelle jäisi välttämätön ja riittävä. Kun hän yrittää jäsentää lauseiksi luopumishanketta, ystävä ei tajua. Niinpä Hurtta kysyy: "Et kai sä nyt vaan oo kelannu jotai itsaritsydeemei?"
Hänellä on auto, ja kertomuksen kontekstiksi asettuu yksi elämän ja taiteen metafora, matka.
Lukija tietää enemmän kuin Lainan kohtaamat henkilöt. Kukkala liikkuu notkeasti aikamuodoissa ja Lainan sisäisessä ja ulkoisessa puheessa.
Laina on kehittänyt omalakisen etiikan, joka sallii satunnaisen seksin, huumeet ja rikkaalta varastamisen, mutta ei eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa. Lainan seikkailut voi lukea mentaalihillumisena ja moraaliarpomisena, mustan huumorin ja depressionkin sävyissä.
Tarinankuljetus liikkuu anarkistisen karnevalismin ja perinteisen juoniromaanin välillä. Jotkut episodit vilkuttavat maagisen realismin suuntaan. Lukijapiireissä, joissa tunnetaan kristillistä mystiikkaa tai hyväksymis- ja omistautumisterapiaa, huomataan Lainan käyvän samoilla poluilla. Kainuulaiset saattavat innostua tai hämmästyä Lainan edesottamuksista sinisten ajatusten maakunnassa. Kaiken kaikkiaan varsin riemastuttava ja lupaava esikoisromaani.