Kirja-arvio: | Elämän mysteeri tuoksuu syreenille

Joel Haahtela

Jaakobin portaat

Otava 2022, 192 s.

Vanhan Testamentin Jaakob näkee unessaan portaat, joita pitkin enkelit kulkevat taivaan ja maan välillä. Voisivatko portaat olla olemassa, todellisessa Jerusalemissa? Tätä Joel Haahtelan uuden romaanin päähenkilön veli on lähtenyt selvittämään löydettyään merkinnän portaista isoisänsä muistikirjasta.

Veli on joutunut jerusalemilaiseen mielisairaalaan, ja päähenkilö lähtee hakemaan veljeään kotiin.

Jaakobin portaat on itsenäinen kolmas osa trilogiasta, jonka kaikissa kirjoissa henkilöt etsivät vierailla mailla jotain, usein ennen kaikkea itseään. Kyseessä on Haahtelan tapaan hyvin kirjallinen teos, käyttäisinkö jopa sanaa korkeakirjallinen.

Jumala ja määrittelemätön pyhyys on läsnä joka sivulla.

Haahtelan teksteissä ollaan asian ytimessä, sisällön ja teeman tekstuurissa. Muu, vaikkapa ympäristön tai henkilöiden kuvailu, on sivuosassa, vaikkei merkityksetöntä sekään. Haahtelan teksti on samaan aikaan pohdiskelevaa, vanhanaikaisen ajatonta, runollista ja tämän päivän trendejä vasten potkivaa. Kaiken taustalla värjyy koko ajan jokin ihmistä suurempi.

Veljesten vanhemmat, molemmat siis jo kuolleita, ovat kirjassa läsnä hyvin usein. Pohtimalla suhdettaan heihin veljekset rakentavat olemassaoloaan suhteessa maailmaan, omaan itseensä ja muihin ihmisiin.

Ja kun ollaan vieläpä Jerusalemissa, kolmen suuren uskonnon pyhässä paikassa, toki suhdetta rakennetaan myös taivaita kohti. Jumala ja määrittelemätön pyhyys on läsnä joka sivulla. Näin on käsillä koko olemassaolon ihmettely, elämisen mysteeri. Miten talvisessa Jerusalemissa voi tuoksua syreeni? Sen on pakko olla ihme.

Höttöisessä nykymaailmassa Haahtelan kirja on virkistävää luettavaa. Ihminen on paljon, mutta ei kaikkivoipainen.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut