Vielä etsii joku kirjailija totuutta – Uudesta Valamosta on tullut tärkeä paikka Joel Haahtelalle

Joel Haahtela kiittää uuden romaaninsa päätössanoissa Valamon luostaria kirjoitusrauhasta.

– Se pitää paikkansa. Kirjoitin minä Jaakobin portaita muuallakin, mutta Valamossa viimeistelin tekstin ja painoin viimeisen pisteen profeetta Joelin päivänä, 19. päivä lokakuuta viime vuonna, Haahtela kertoo.

– Eli oman taivaallisen esirukoilijani päivänä. Liityin ortodoksiseen kirkkoon viitisen vuotta sitten. Valamosta on tullut minulle tärkeä tukikohta. Siellä pääsee pois arjen ympyröistä, on kirjoitusrauha ja inspiroiva ilmapiiri.

Miksi ortodoksisuus kiinnostaa suomalaista kulttuuriväkeä? Uuteen Valamoon halusi karjalaisten juurtensa kutinaan havahtunut Pentti Saarikoski. Sinne on haudattu toimittaja-kirjailija Elina Karjalainen ja Holmbergin teatterintekijäpariskunta.

– Ortodoksisen kirkon ja kulttuurielämän kirkon välillä on Suomessa ainutlaatuinen yhteys. Veikkaan, että samanlaista ei muualta maailmasta löydy, Haahtela pohtii.

– Jos ihminen etsii totuutta ja mystistä kokemusta, ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksessa sellaisen voi kokea. Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa on vahva draaman kaari, näytelmänomaisuutta. Herkkiin taiteilijasieluihin ja esteetikkoihin se vetoaa. Jumala on kauneus, niin kuin Paavo Rintala aikoinaan kirjoitti.

Onhan tämä ollut valtava maailmankuvan järkkyminen ihmiskunnalle.

Puhelinlinja on auki Etelä-Suomen suuntaan. Joel Haahtela asuu Kirkkonummella ja työskentelee yksityispsykiatrina.

Lääkärinuran rinnalla on syntynyt 13 romaania, jotka puhuvat tässä ajassa omintakeista kieltä. Haahtela kirjoittaa uskonnosta, taiteesta ja sivistyksestä, kilvoittelusta. Kirjailijalle on syntynyt arvostava maine ja oma lukijakunta.

Uusin Haahtela päättää kolmen pienoisromaanin trilogian. Jaakobin portaissa suomalaismies lähtee hakemaan mielenterveysongelmista kärsivää veljeään Jerusalemista kotimaahan. Pienoisromaani tuntuu olevan Haahtelan leipälaji, miksi?

– Vaikea vastata. Se tuntuu luontaiselta tavalta kirjoittaa. Omalle ajatteluprosessille sopii tiivis muoto. Minulla on impressionistin sielu. Selittäminen ja asioiden laaja aukikirjoittaminen ei tunnu luontevalta. Kaunokirjallisuus perustuu runollisiin assosiaatioihin, siihen mitä ei kirjoiteta. Rivien väliin on jäätävä tilaa.

– Olen minä kirjoittanut välillä pitkääkin tekstiä vapaammalla otteella. Syntyvä tarina valitsee muotonsa.

Sisaruussuhteet ovat ikiaikaisen tarinankerronnan ytimessä.

Joel Haahtela on kirjan liepeen mukaan syntynyt 1972. Se merkitsee, että tänä vuonna ovat edessä viisikymppiset.

– En minä ole yhtään asiaa miettinyt, Haahtela purskahtaa nauruun langan päässä.

– Jos korona Suomesta helpottaa, ehkä syksyllä pitää bileet järjestää. Tanssitaan Balkan-diskon tahtiin. Onhan tämä aika ollut melkoista.

Miltä lääkäriperspektiivistä tuntuu, kun lääketiedepuhe ja kulkutautipuhe ovat niin isossa roolissa koronapandemian maailmassa?

– Jos mietimme maailmanselitystämme, olemme sokeasti uskoneet länsimaisen elämäntavan ylivertaisuuteen ja hyvyyteen, vaikka koko tuossa tavassa on ollut paljon kyseenalaista, esimerkiksi välittämisen ulkoistaminen, Haahtela vastaa ohi kysymyksestä, mutta mielenkiintoisemmin kuin kysymykseen olisi voinut vastata.

– Onhan tämä ollut valtava maailmankuvan järkkyminen ihmiskunnalle. Olimme kulkemassa avoimempaan suuntaan. Maailma tuntuu nyt defensiiviseltä, paranoidilta, puolustuskannalla olevalta.

Onko Haahtela joutunut luopumaan koronan myötä jostakin?

– Kyllä, esimerkiksi oopperasta, jossa kävin ennen paljon. Syksyllä onnistui sentään käynti Italiassa, kun maailmassa oli hetken rauhallisempaa. Kiersimme vaimon kanssa kaikki Rooman kirkot ja taidemuseot. Olen intohimoinen kuvataideihminen.

– Kirjailija tarvitsee inputtia aivoille, tarinoiden syntymiseen. Onhan tämä korona-aika ollut sellaista, että tässä on eletty säkissä kaksi vuotta.

Jaakobin portaissa on kristillinen pohjavire, mutta pienoisromaaniin mahtuu myös muita tasoja. Kirjailijat ovat aina viritelleet kirjoihinsa rakkauskuvioita, jotta saavat uitettua teemojaan lukijoihinsa. Jaakobin portaissa yliopisto-opettaja menee ihastumaan oppilaaseensa ja sotkee mahdollisuutensa yliopistolla.

– Kirjojani voi lukea erilaisten eetosten kautta, myös humanistisen, Haahtela vahvistaa.

Ihmisten lähtökohtiakin Jaakobin portaat pohtii. Miten kahden saman vanhemman lapsesta voi tulla niin erilaisia, vaikka molemmat on kauhottu samoista geeneistä?

– Tämä on asia, joka on kiinnostanut ihmisiä kauan ennen geenien tuntemista, Haahtela muistuttaa puhelinlinjan toisessa päässä.

– Mietitään Jaakobin ja Esaun tarinaa, sitä kuinka Jaakob varasti Esaulta esikoisoikeuden. Sisaruussuhteet ovat ikiaikaisten myyttien ja tarinankerronnan ytimessä. Meihin ladataan odotuksia, jotka ovat olleet vuosituhansia yllättävän samanlaisia. Esimerkiksi esikoisuuteen liittyy paljon velvollisuuksia, tunnollisuuden vaatimusta ja odotuksia, jotka eivät ole muuttuneet mihinkään.

Lisää aiheesta

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Uutiskirjeen tilaajana saat joka päivä toimituksen valitsemat kärkiuutiset - tilaa nyt!

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut