Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Vanhat kuvat: | Jyväskylän palolaitoksen päiviin kuului palotarkastuksia ja harjoituksia - nuohouslaitos piti hormit paloturvallisina

Huhtikuussa 1956 Keskisuomalaisen toimittaja vieraili Harjun kupeessa, Yliopistonkadulla sijainneella Jyväskylän paloasemalla.

Toimittaja kuvaili palokunnan tiloja: "Kun astuu sisään Jyväskylän paloasemalle, havaitsee heti, etteivät paloturvallisuudesta vastaavat ole ainakaan hakeutuneet paikkaan, joka kaikissa suhteissaan olisi tip-top-kunnossa! Päinvastoin; paloasema on ikivanha rakennusröttelö, jota on moneen kertaan muutettu ja lisäilty, rakennettu kylkiäisiä ja järjestelty sisätiloja niin, että jollakin tavoin toimeen tullaan."

Palopäällikkö Veikko Vihanto kertoi paloasemalla elettävän tulevaisuuden toivossa: uuden paloaseman suunnitelmat olivat jo valmiina, mutta rakennuksen paikka ja varat sen toteuttamiseen olivat määrittelemättä.

Palotarkastajat olivat juuri lähdössä asemalta kierrokselleen palomestari Sauli Lehtisen johdolla. Lehtinen kertoi paloturvallisuuden parantuneen huomattavasti parin viime vuoden aikana. Tarkastuksissa käydään läpi mm. toteutuvatko lämmityksestä annetut määräykset, tarkastetaan monenlaisia öljylämmityslaitteita ja pelastusvälineiden, esimerkiksi palotikkaiden kunto.

Nuohoojamestari Leo Honkonen kertoi kunnallisena laitoksena kohta 5 vuotta toimineen nuohoustoimiston olevan kaupungin ainoa itsenäisesti toimiva laitos, joka myös itse perii maksunsa. Laitoksen palveluksessa oli nuohoojamestarin ja apulaistyönjohtajan lisäksi 9 nuohoojaa ja 1 nuohoojaoppilas. Työtä riitti, sillä kaupungissa nuohottiin vuonna 1955 yhteensä 118 127 tulisijaa tai hormia. Luvussa on mukana kerran kuussa ja kerran vuodessa tehdyt nuohoukset.

Nuohoojista oli pulaa. Nuohoojaksi kouluttauduttiin suorittamalla 3-vuotinen oppimisjakso työmailla, vanhempien nuohoojien valvonnassa, sekä opiskelemalla itsenäisesti teoriaa ammattikirjallisuuden avulla. Koulutus oli muuttumassa, kun Otaniemeen valmistuvaan palokouluun oli tulossa myös nuohoojakoulutus.

Paloaseman tiloissa oli myös yhdistetty puusepän- ja suutarinverstas, jossa valmistuivat omana työnä palokunnalle jatkotikkaat ja letkulaatikot. Itse tehtyjen tikkaiden ja laatikoiden ansiosta säästyi kaupungin menoista pitkä penni.