Taksikuski Virtanen Gotham Cityssä – Valtteri Mörttisen esikoisdekkari hylkää genren suosiman hyperrealismin

Tarvitaanko nykymaailmassa jännityskirjailijoiden luomaa katharsista? Tuntuu, että Jari Aarnio -tyyppiset tosielämän uutiset vievät pohjaa dekkaristien keksimiltä rikoksilta. Ja jos jännitystä haluaa, kännykästä voi seurata livenä Ukrainan sotaa.

Kevään esikoiskirjailija Valtteri Mörttiseltä saa näihin pohdintoihin kiinnostavasti polveilevan vastauksen.

– Suhtaudun taiteeseen hyvin formalistisella asenteella. Painotan aina muodon sisällön edelle. Se, että teen teknisesti hyvän teoksen, on minulle tärkeämpää kuin teoksen suhde todellisuuteen. Dekkarigenren nykyisen valtavirran hyperrealismin olen heittänyt ikkunasta pihalle alusta lähtien, se tulee lukijalle selväksi, Mörttinen sanailee puhelinhaastattelussa kotikaupungistaan Helsingistä.

– Karsastan ajatusta "hyvää luovasta" taiteilijasta. Nykyään vallitsee turhan vahva vaatimus, että taiteen motiivin pitäisi aina olla poliittinen tai moraalinen, vaikka todellisuudessa moni arvokas ja kaunis taideteos on ollut yhteiskunnallisen viestinsä puolesta turha tai jopa aivan sairas.

Kun haastattelussa hypätään taideteoreettiseen syvään päähän, kertoo tietysti paljon haastateltavasta. Valtteri Mörttisellä on vapaan kulttuuritoimittajan tausta. Hänen juttujaan ovat vuosien varrella lukeneet muun muassa Sunnuntaisuomalaisen tai Avun lukijat.

– Minulla oli halu ruveta kirjoittamaan kirjoja, ennen kuin halusin toimittajaksikaan. Näin toimittamisen astinlautana.

Nykyään vallitsee turhan vahva vaatimus, että taiteen motiivin pitäisi aina olla poliittinen tai moraalinen.

Tässä Mörttinen yhdistyy useaan toimittajataustaiseen kirjailijaan, vaikkapa Heikki Turuseen, joka on kuvannut toimittajavuotensa Lieksassa samaan tyyliin.

– Kyllä minä toimittajan työstäkin nautin. Se on kyllä tullut selväksi, että meille kulttuuritoimittajille alkaa olla järkyttävän vähän tilausta nykymaailmassa, Mörttinen miettii.

Siirtyminen kaunokirjallisuuteen tapahtui tietokirjallisuuden kautta. Mörttinen on tehnyt kirjat Tampere-talosta ja lukijoiden hyvin tuntemasta koripalloilija Teemu Rannikosta.

– Teemun elämäkerta oli silkka intohimoprojekti koripallofanaatikolle, myös urheilutoimittajana kunnostautunut Mörttinen tuumaa.

– Teemu on taktisesti ehkä Suomen älykkäin pelaaja koskaan, joten olisin voinut käydä kaikki kirjan sisältämät keskustelut jo pelkästä mielenkiinnosta.

Kirjoitin kirjan ensimmäistä versiota koronan aikaan, ja ajanjakson hyödyntäminen kävi luontevasti.

Lisäksi Mörttinen on kirjoittanut tilaustöitä yrityksille, historiikkeja ja markkinointitekstejä.

– Jotta jostain saisi rahaakin.

Se, että Valtteri Mörttisen kaunokirjallinen esikoinen on dekkari, yhdistää hänet vaikkapa Simo Hämäläisen kaltaisiin toimittaja-kirjailijoihin.

Mutta suurin niistä on raha sijoittuu Helsinkiin ja Espooseen. Mörttinen luo pääkaupunkiseudulle tumman, Gotham City -tyyppisen maailman, jossa vahvimmat ja ovelimmat pärjäävät, olipa sitten kyse rikollisista tai heidän jäljillään olevista poliiseista.

– Allekirjoitan tuon Gotham Cityn. Tyylilajini on aika sarjakuvallinen. Graphic novel on ihana fiktion laji, koska se sallii lapsellisen ja yliammutun maailman menettämättä uskottavuuttaan. Samaan pyrin romaanissani.

Toinen esiinnouseva elokuvallinen viite on Taksikuski. Mörttisen päähenkilöistä yksi, Matti Virtanen vaihtaa taksin ajon tuottavampiin huumebisneksiin. Maailmaa katsotaan rikollisten näkökulmasta, mutta myös menneisyytensä ja kunnianhimojensa ajamien poliisien kautta.

– Vaikka kirjoitan kolmannessa persoonassa, nojaan näkökulmakerrontaan. Jokainen luku nähdään jonkin henkilön näkökulmasta, eikä yksikään noista hahmoista ole minä, Mörttinen esilukee.

Mutta suurin niistä on raha ajoittuu koronapandemian ensimmäiseen vuoteen 2020. Mukana on viittauksia tosielämän tapahtumiin, Onni Sarmasteen maskikauppoihin, Uudenmaan sulkuun, elokuvateattereiden kiinnimenoon.

– Tuon liikemiehen nimeä ei mainita kyllä ääneen, Mörttinen naurahtaa.

– Kirjoitin kirjan ensimmäistä versiota koronan aikaan, ja ajanjakson hyödyntäminen kävi luontevasti. Rajoitukset olivat kaikkein voimakkaimmillaan. Niissä oli minun kannaltani se hyvä puoli, että kun ei tapahtunut oikein mitään eikä toimittajilta uskallettu ostaa juttujakaan, kannatti käyttää tilaisuus hyödyksi. Oli aikaa, panostin tähän uuteen aluevaltaukseeni.

Panostaminen kannatti, sillä Valtteri Mörttisen esikoinen nousee esiin genrestään ja on saanut jo hyvän vastaanoton esimerkiksi Helsingin Sanomilta.

– Onhan sillä tämänkokoisessa maassa merkitystä, jos Hesari kehuu, Mörttinen myöntää.

– Taas tullaan siihen, miten vähän kulttuurijournalismille tuntuu olevan Suomessa tilaa. Yksi lehti saa koko ajan isomman painoarvon, koska kaikki muut ainoastaan vähentävät kulttuurisisältöjä, hän kokee.

Hän

Valtteri Mörttinen

Syntynyt 1989 Vantaalla. Lapsuus Pirkkalassa, ylioppilaaksi Tampereelta.

Toimittajasukua, Aamulehdestä tutun Matti Mörttisen poika.

Journalistiikan ja mediatutkimuksen opintoja Tampereen yliopistossa, yhteiskuntatieteiden kandidaatti.

Asuu Itä-Helsingissä, vapaa toimittaja, keskittynyt urheilu- ja kulttuuriaiheisiin.

Kevään 2022 esikoiskirjailija.

Julkaissut aiemmin tietokirjat Tampere-talosta ja koripalloilija Teemu Rannikosta.

Mainos: Nordea

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut