Kirja-arvio | Huomenna täytän sata vuotta, tai tuhat – Valikoima Aila Meriluotoa yltää parikymppisen mielenmaisemasta vanhuuteen

Aila Meriluoto

Rakastetuimmat runot

WSOY 2022. 464 s.

Ensin oli esikoiskokoelma Lasimaalaus, joka jäi kimmeltämään suomalaisen 1940-luvun modernismin merkkiteoksena. Runojen nuori minä koki elämää pakahtuen, sanallisti maailmaa taiten, kirjoitti kristillisistä teemoista, käytti musiikkiviitteitä ja luonto- ja vuodenaikasymboliikkaa.

Otettiin vastaan vanhuus, mutta ei suinkaan luovuttu palosta ihmisyyteen.

Halki vuosikymmenten elämä jatkoi kirjankansittumistaan 2000-luvun teoksiin, joissa otettiin vastaan vanhuus, mutta ei suinkaan luovuttu palosta ihmisyyteen.

"Minä olen kuiva / sinulla ei seiso. / Oi mikä rakkaus, intohimo, rakkaus rakkaus. / Nyt se vasta toteutui / vasten kuolemattomuutta", kuuluu yksi viimeisen kokoelman runo.

Elämänkokemus summautui pirteällä tavalla:

"Ensin minä nain hämäläispojan / ja opin sanomaan sää. / Sitten minä nain karjalaispojan / ja opin sanomaan sie. / Tässä minä istun ja katson peiliin / ja siellähän minä."

Aila Meriluodon (1924–2019) runot kuuluvat suomalaisen runouden ystävän hyllyyn. Meriluotoa on koottu aiemminkin. Nyt kauppoihin saapunut Rakastetuimmat runot niputtaa Meriluodon 14 runokokoelmasta kahdeksan, siis reilut puolet.

Kun osaisikin ottaa vanhuuden vastaan yhtä tyynesti:

"Huomenna täytän sata vuotta / tai tuhat", toteaa valikoiman viimeinen runo, Loppiainen.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut