Isän asema voi olla erotilanteissa lohduton – "Lasten äiti alkoi manipuloida lapsia ja valehdella heille"

Lastenvalvoja voi auttaa vanhempia yhteiseen hyvään ratkaisuun.

Avioero tuli, kun perheen lapset olivat 2- ja 6-vuotiaita. Sen jälkeen lasten äiti yritti estää isää tapaamasta lapsiaan. Kahteen vuoteen mahtui perheterapiayrityksiä ja lukuisia oikeuskäsittelyjä. Ne johtivat siihen, että isä ei saanut tavata enää lainkaan lapsiaan.

– Alussa oikeus päätti, että saan tavata lapsia viikonloppuisin, lomilla ja muina sovittuina aikoina. Ne kaikki loppuivat, kun lasten äiti alkoi manipuloida lapsia ja valehdella heille niin, etteivät he enää halunneet tulla luokseni, isä kertoo.

Hän puhuu kokemuksistaan nimettömänä, koska haluaa suojella niin itseään kuin lapsiaankin.

Isälle koko prosessi on ollut hyvin raskas ja vaikuttanut myös terveyteen.

– Koen, että vieraannuttaminen on ollut hirveää henkistä väkivaltaa. Vasta nyt kun tapahtuneesta on 10 vuotta, olen lähestynyt varovasti viesteillä lapsiani. Toivon, että onnistuisimme rakentamaan suhdettamme uudelleen.

Haastateltu isä kuuluu Isät lasten asialla -yhdistykseen, joka on toiminut Suomessa 10 vuotta. Tavoitteena on tasavertainen vanhemmuus ja lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa. Yhdistys toimii muun muassa vieraannuttamisen ja huoltokiusaamisen ehkäisemiseksi.

– Meihin ottavat yhteyttä niin isät, isoäidit kuin uudet puolisotkin, jotka ovat huolissaan isän ja lasten välisen suhteen katkeamisesta, yhdistyksen puheenjohtaja Petri Guilland kertoo.

Suomessa vanhempien eron kokee noin 30 000 lasta vuosittain. Tutkimustiedon mukaan joka kolmannelta lapselta katkeaa suhde toiseen vanhempaan eron jälkeen, yleensä isään. Täysin vieraannutetuiksi heistä päätyy noin kolme prosenttia, mikä on yhdistyksen arvion mukaan noin 900 lasta vuosittain.

– Suomessa tuntuu olevan perinne, että lapset asuvat äidin luona ja isien rooli jää ilmaan leijumaan. Asian pitäisi lähteä siitä, että kun lapset on yhdessä tehty, ne tulisi jatkossakin hoitaa yhdessä. Lasten kannalta tutkitusti paras ratkaisu on vuoroasuminen, joka on kirjattu vuonna 2019 uudistettuun huoltajuuslakiin, Guilland toteaa.

Uudistettu laki ei ole Guillandin mukaan selkeyttänyt tilannetta. Lain toteutumista ei ole myöskään seurattu.

– Saamme yhä huolestuneita yhteydenottoja isiltä ja isovanhemmilta siitä, ettei äiti päästä lasta tapaamisiin. Vieraannuttaminen pitäisi sanktioida. Näin se olisi heti alussa varoitus toiselle vanhemmalle, ettei niin saa toimia.

Vieraannuttamisen ehkäisemiseksi vanhempien ja lapsen välisen yhteyden tulisi säilyä jatkumona myös eron jälkeen, Petri Guilland sanoo.

Vasta nyt kun tapahtuneesta on 10 vuotta, olen lähestynyt varovasti viesteillä lapsiani.

Isä

– Tähän pitää puuttua jo varhaisessa vaiheessa.

Guillandin mukaan sosiaalitoimi ei edelläänkään osaa välttämättä tunnistaa mahdollista vieraannuttamista.

– Liian usein lastensuojelu lähtee jopa tukemaan vieraannuttamista. Viestin tulisi olla selkeä: lapsen yhteyttä toiseen vanhempaan ja hänen sukulaisiinsa ei tule katkaista.

Lastenvalvojalle tulevat lasten huoltoa koskevat kiistat ovat hyvin moninaisia ja usein riitaisia. Osa tapauksista on sellaisia, joissa toinen vanhemmista haluaa pitää huoltajuuden tiukasti itsellään, toteaa perhe- ja sosiaalipalvelujen palvelupäällikkö Sonja Hartikainen Siun sotesta. Hartikaisella on työhistoriaa myös lastenvalvojana.

– Suurin osa vanhemmuuden tunnustamisista hoituu hyvässä yhteistyössä. Jos isyyden selvittämiseen kuitenkin liittyy lapsen syntymän jälkeen epävarmuutta, voidaan lastenvalvojan vastaanotolla ottaa dna-näyte ja selvittää sitä kautta isyys.

Jos äiti ei kerro mahdollista isää, isäksi oletettu voi nostaa kanteen.

– Lastenvalvojalla on myös oikeus saada tietää mahdollinen isä. Tämä kaikki perustuu siihen, että lapsella on hyvin vahva oikeus molempiin vanhempiinsa.

Lastenvalvojan rooli on tukea puolueettomasti molempia vanhempia ja huolehtia ennen kaikkea lapsen edun toteutumisesta. Lastenvalvoja ei voi ratkaista asiaa vanhempien yli.

– Lastenvalvoja ei voi pakottaa vanhempia tiettyyn ratkaisuun. Lastenvalvoja voi vahvistaa vain sopimuksia, joista molemmat vanhemmat ovat yksimielisiä ja jotka huomioivat lapsen edun, Hartikainen sanoo.

Jos sovintoa lapsen huollosta, tapaamisesta tai elatuksesta ei synny lastenvalvojan luona, vanhemmat voivat viime kädessä hakea ratkaisua tuomioistuimesta. Tuomioistuimessa pehmeämpi reitti on asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen sovittelu.

Asianajajien käsittelyyn tulee harvemmin huoltajuuskiistoja, joissa puolisot ovat eronneet jo ennen lapsen syntymää. Useimmiten vanhemmat tulevat asianajajan luokse vasta, kun vuosien lapsiperhe-elämän jälkeen tulee ero.

– Vanhemmilla ei usein ole edes keskusteluyhteyttä, tai he riitelevät lapsen tapaamisoikeudesta niin, etteivät he ymmärrä riitelyn vaikutusta lapseen, lapsi- ja perheoikeuteen erikoistunut asianajaja Marja Välilä kertoo.

Vieraannuttamisesta asianajajat puhuvat vasta sitten, kun lapsi tietoisesti ja tavoitteellisesti eristetään toisesta vanhemmasta, jonka kanssa hän on aiemmin elänyt ja johon on yhteyttä pitänyt. Siihen syyllistyvät Välilän mukaan niin isät kuin äidit.

Lastenvalvoja ei voi pakottaa vanhempia tiettyyn ratkaisuun.

Sonja Hartikainen

– Vieraannuttamiseen liittyy usein patologista, jopa vuosien riitelyä, jossa lapset vain ”katoavat” eron jalkoihin.

Jos vanhemmat eivät ole sopineet lapsen huoltajuudesta tai isä ei ole tunnustanut lastaan, juridinen vanhemmuus tai huoltajuus ei tule automaattisesti. Isyys tulee tunnustaa ja huoltajuudesta tulee sopia tai hakea sitä käräjäteitse.

– Jos lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella, isästä tulee juridisesti isä vasta tunnustamisen kautta, ja senkin jälkeen vanhempien tulee sopia lapsen huoltajuudesta.

Mikäli vanhemmat eivät pääse sopimukseen huoltajuudesta, käräjäoikeus määrää siitä vanhemman hakemuksesta.

– Vanhemman on otettava itse ”haltuun” vanhemmuutensa, Välilä toteaa.

Uudistunut huoltajuuslaki korostaa lapsen oikeutta läheisiin ihmissuhteisiin. Lain mukaan vanhemmilla on velvollisuus huolehtia siitä, että lapsi saa rakentaa oman suhteen molempiin vanhempiinsa.

Välilän mukaan osa vanhemmista ei ymmärrä, että vastuu korostuu erityisesti pienten lasten kohdalla, koska pieni lapsi ei itse voi vaikuttaa ympäristöönsä.

Vaikka yli 90 prosenttia vanhemmista pystyy eron jälkeen sopimaan lastensa huollosta ja tapaamisista, tuomioistuimiin tulevat tapaukset voivat olla pitkäkestoisia ja monimutkaisia.

– Pahimpia ovat huoltajuuskiistat, jotka tulevat oikeuteen yhä uudelleen esimerkiksi olosuhdemuutosten takia, Välilä sanoo.

Kun tuomari punnitsee eron jälkeen lähivanhemmuutta, ratkaisussa painaa Välilän mukaan erityisesti vanhemman asenne. Tämä edellyttää niin sanottua normaalitilannetta, jossa huolta lapsen hoidosta ei ole kummankaan vanhemman luona.

– Vahvoilla on hän, joka ei hauku toista, vaan pystyy puhumaan toisesta arvostavasti ja myönteisesti sekä tukemaan toisen vanhemmuutta ja lapsen suhdetta toiseen vanhempaan eli huolehtimaan esimerkiksi tapaamisten toteutumisesta sekä yhteydenpidosta.

Terapeutti: Lapsistaan eristettyjen isien tilanne on surullinen

Saija Kauhanen

Perhe- ja paripsykoterapeutti, perheneuvoja Piia Nurhonen on kohdannut työssään lapsistaan eristettyjä isiä. Nurhonen työskentelee Joensuun evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän perheasiainneuvottelukeskuksessa.

– Isän kannalta tilanne on todella surullinen. Hän saa lapsen, mutta ei kuitenkaan saa. Se on iso menetys, vaikka suhde myöhemmin mahdollistuisikin. Vauvan elämää ennen hänen syntymäänsä eronneiden vanhempien erimielisyydet eivät usein uhkaa. Tärkeintä vauvalle on kiintymyssuhteen rakentuminen yhden vanhemman kanssa sekä hyvä huolenpito ja hoiva. Toki vauva voi aistia vanhemman stressin ja kuormituksen, ja tilanne voi sitä kautta vaikuttaa häneen.

Nurhonen on kohdannut myös aikuisia, jotka ovat eläneet lapsuudessaan toisesta vanhemmasta eristettynä ja haluavat käsitellä myöhemmin tunteitaan.

– Nämä asiat tulevat usein vastaan viimeistään oman perheen perustamisvaiheessa. Joskus asioiden oikea laita on selvinnyt vasta aikuisuudessa; lapsi on saattanut luulla isän jääneen sivuun lapsen elämästä omasta tahdostaan.

Hyvän isä–lapsi-suhteen voi rakentaa Nurhosen mukaan myöhemminkin, jopa aikuisena.

– Vaikka suhde on yhteisen historian puutteen takia erilainen, sillä voi olla eheyttävä vaikutus niin lapselle kuin vanhemmallekin.

Aikuisena lapsi voi myös alkaa kyseenalaistaa lähivanhemman toimintaa.

– Aikuinen lapsi voi kokea syyllisyyttä, vaikka asiat eivät ole olleet hänen vastuullaan. Hänhän on joutunut tilanteessa tunnetasolla kaltoinkohdelluksi.

Lapsen näkökulmasta kaksi vanhempaa on suuri rikkaus, Piia Nurhonen korostaa. Parhaimmillaan lapsi on suhteessa myös vanhempien väliseen suhteeseen.

– Lapselle ja hänen kasvulleen tekee hyvää, jos vanhemmat pystyvät kunnioittamaan toisiaan, neuvottelemaan lapsen asioissa ja puhumaan toisistaan arvostavasti, vaikka he eivät eläisi yhdessä.

Nurhosen mukaan toinen vanhempi voi kulkea henkisesti mukana, jos vanhemmat tekevät sille tilaa ja lapsi kokee, että siihen on lupa.

– Lapsi on kotoisin molemmista vanhemmistaan. Jos toinen vanhempi mitätöi toista, hän mitätöi samalla lasta ja tämän käsitystä itsestään, perheneuvoja Piia Nurhonen toteaa.

Lapsen ei pitäisi joutua myöskään liittoutumaan toisen vanhemman kanssa, sillä se voi aiheuttaa ristiriitaisia tunteita aikuisuuteen asti ja heijastua kielteisesti läheisiin ihmissuhteisiin.

– Ongelmana voi olla, ettei lapsen omille tunteille ja tarpeille jää riittävästi tilaa. Lapsen voi olla vaikea laittaa itseään aikuisenakaan etusijalle ja olla selvillä siitä, kuka hän on ja mitä hän elämältään toivoo.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut