Suomalainen mytologia herää eloon nuorten aikuisten romaanissa

Katri Kauppinen kirjoitti nuortenromaanin muinaissuomalaisuudesta. Lintuenteet tarttuivat kirjailijan omaankin elämään.

Suomalaisessa mytologiassa on paljon kiinnostavia yksityiskohtia. On eletty luonnon kanssa, luettu sitä ja nähty merkkejä kaikenlaisesta, sanoo kirjailija Katri Kauppinen.

Enteet sekä kohtalon ja valintojen välillä tasapainottelu ovat keskeisiä Katri Kauppisen tuoreessa romaanissa Laakson linnut, Aavan laulut. Kun Kauppinen kirjoitti muinaiseen Suomeen sijoittuvaa nuorten aikuisten romaaniaan, hän alkoi itsekin huomata enteitä. Lintuja nähdessään hän arvioi milloin oli hyvää tai huonoa onnea tulossa.

– Kutsumme lastanikin västäräkiksi. Se tuli lintumytologiasta, sillä västäräkki on onnen lintu.

Espoossa asuva Kauppinen oli kiinnittänyt huomiota, että keskiaikaa ja pohjoismaista mytologiaa käytetään fantasiagenressä paljon. Hän ihmetteli, miksi rikasta suomalaista mytologiaa ei ollut juuri hyödynnetty.

– Suomalainen mytologia on mieletön aarreaitta. Idea kirjalle tuli jo vuonna 2009. Sittemmin suomalaista mytologiaa on tullut fantasiakirjallisuuteen, Kauppinen kertoo puhelimitse.

Laakson linnut, Aavan laulut sijoittuu kahteen kylään, joiden väki ei tule keskenään toimeen. Köyhempi Aava jakautuu taistelutaitoisten miekkojen yläkylään ja alakylään, jossa tehdään käytännön työ. Laakso on naisten johtama vauras kylä, jossa viljellään, Tuonen joki tuo kalaa ja metsässä riittää metsästettävää. Sampo tuo kylään vaurautta.

– Pojilla puolestaan on Laaksossa heikompi asema. He eivät voi vaikuttaa omiin asioihinsa ja heille kerrotaan mitä heiltä odotetaan, Kauppinen esittelee.

Alun perin Kauppinen kaavaili romaaninsa pääteemaksi valtaa:

– Kaikki fantasia käsittelee jollain tavalla valtaa, koska genressä käsitellään yhteisöjä, yhteiskuntaa ja niissä olevia sääntöjä.

Pitää olla rakas projekti, että sen parissa jaksaa olla.

Kauppinen valitsi käsitellä yhteisön ja yksilön välistä yhteyttä ja ristiriitaa. Romaanin henkilöt pohtivat omaa paikkaansa, seuratako kohtaloa vai valintoja.

– Henkilöt punnitsevat voiko oman polun valita, vaikka se ei olisi yhteisön edun mukaista vai voiko rohkeasti lähteä omalle polulleen, vaikka se tarkoittaisi läheisille jotain ikävää.

Romaanissa on viisi nuorta päähenkilöä, aavalaiset Lemek, Mai ja Linne sekä laaksolaiset Pihlaja ja Paju. Viiden näkökulmahahmon juonikaaren yhteen sovittaminen oli Kauppisen mukaan haastavaa, mutta hän oppi tuntemaan viisikon perinpohjaisesti.

– Heistä tuli kavereitani, joiden tekemisiä tarkkailin. Hahmottui millaisia he ovat ja mikä on heille luonteenomaista.

Kaikista viidestä tuli Kauppiselle tärkeitä. Aavassa asuva Mai oli avainhahmo, jonka kautta hän pääsi romaanin maailmaan.

– Main uhma yhteisöään kohtaan oli kipinä, joka sytytti palon tarinaan. Aina kun mietin hänen pois jättämistään, siitä ei tullut mitään.

Laaksossa asuu Pihlaja, jonka valinnat vaikuttavat koko kylään. Pihlaja oli kirjoittajalleen yllättäjä: aluksi hän oli sivuhahmo, mutta lopulta hänellä on romaanissa eniten lukuja.

– Pihlaja alkoi ottaa enemmän tilaa, sillä hän on vahvatahtoinen kaiken sopeutuvaisuutensa alla.

Muinaissuomalaisuuteen perehtyäkseen Kauppinen luki lähdekirjallisuutta ja kävi museoissa. Viikinkien asuminen on ollut samankaltaista kuin entisaikojen suomalaisten, joten Kauppinen tarkasteli netistä kuvia ja selvitti, millaisia esineitä oli käytössä, mitä syötiin ja mitä eläimiä oli.

– Romaanissa on fantasiamaailma eikä historiallinen kuvaus. Olen ottanut taiteellisia vapauksia ja yhdistellyt faktaa luovasti. Romaani ei menisi läpi historiallisesta tarkastelusta.

Muinaissuomalaisuudessa Kauppista kiehtoo esimerkiksi vainajien palvonta, mikä näkyy romaanin sivuillakin.

– Kiinnostavasti kaikki paikan nimet, joissa on hiisi ovat liittyneet vainajien palvontaan.

Fantasia, sadut sekä lasten- ja nuortenkirjallisuus tuntuvat Katri Kauppisesta omimmalta, vaikka aiemmin hän kirjoitti ja julkaisi omakustanteena trilogian naisten viihdekirjallisuutta.

Kauppinen oli jo pienenä tarinankertoja ja hänellä oli mielikuvitusystäviä. Hänen siskonsa kirjoitti ylioppilasaineenkin lapsuuden mielikuvitustempauksesta.

– Siskoni taisi hieman traumatisoitua, kun olevinaan huijasin häntä keijuilla ja hän ei nähnyt niitä. Eihän siinä huijaus ollut taustalla, vaan näin keijuja oikeasti ja hän ei ymmärtänyt, Kauppinen muistelee.

Pitkään Kauppisella ei ollut rohkeutta tavoitella unelmaansa kirjailijuudesta. Sittemmin hän on opiskellut kirjoittamista ja alkoi kirjoittaa tavoitteellisesti eikä vain silloin kun huvittaa. Viimeiset kaksi ja puoli vuotta Kauppinen on päässyt keskittymään kirjoittamiseen opintovapaalla ja pienen lapsen kanssa kotona ollessaan.

– Syksyllä on tarkoitus palata opettajan työhön. Onkin mielenkiintoista, kun on lapsi, kirjoittaminen ja päivätyö. Saa nähdä mistä tunnit löytyvät kahteen työhön.

Kauppisella on rinnakkaisia kirjaprojekteja, ja hän katsoo, mikä lähtee seuraavaksi viemään.

– Usein sanotaan, että kirjoita kirja, jonka haluaisit itse lukea. Minusta ohjeen pitäisi olla: kirjoita kirja, jonka haluaisit lukea sataan kertaan. Sitten idea kannattaa toteuttaa. Pitää olla rakas projekti, että sen parissa jaksaa olla.

Hän

Katri Kauppinen

Kirjailija ja kieltenopettaja. Asuu Espoossa.

Syntynyt vuonna 1983. Kotoisin Liperistä.

Romaani Laakson linnut, Aavan laulut (Otava) julkaistiin huhtikuun alussa.

Julkaissut omakustanteena Katri Sisko - nimellä viihdetrilogian 30 ennen 30 (2016), 30 jälkeen 30 (2019), 30 tapaa tunnistaa Se Oikea (2021).

Kirjoittaa Kirjoittamisen kepeä sietämättömyys -kirjallisuusblogia.

Viime aikojen kirjasuosikkejaan on nuorille aikuisille kirjoittavan Angie Thomasin tuotanto.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut