Kesä on jo täällä, mutta vielä ehtii hyvin ryhtyä puutarhuriksi. Turhan korkeaa kynnystä ei itselleen kannata asettaa, yksinkertaisimmillaan lomapuutarhuri kasvattaa uudelleen kaupan salaatit ja yrtit.
Minipuutarha voi olla vaikka maitopurkissa valoisalla ikkunalla. Jos valosta on pulaa, olosuhdetta voi parantaa asettamalla kasvin taakse valoa heijastavan folion tai valkoisen paperin.
Urho Kekkonen sanoi aikoinaan, että kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta, ovat tekosyitä – sama pätee puutarhanhoitoon.
Kylvää ehtii vielä monenlaista: papua, hernettä, yrttejä, salaattia, porkkanaa ja punajuurta, eikä sipulin istutuskaan ole myöhäistä.

Minipuutarhuri kasvattaa sipulinvarsia napsittavaksi kaapissa itäneistä sipuleista kukkaruukussa. Isompaan ruukkuun tai saaviin saa mahtumaan parvekkeellekin yhtä sun toista.
Tässä vaiheessa kesää esikasvatettavat taimet, kuten kaalit, kurpitsat, kurkut, tai tomaatit, ostetaan valmiina. Tomaatista on saatavilla myös ulkokasvatukseen sopivia lajikkeita. Taimen voi istuttaa esimerkiksi aurinkoiselle paikalle kivenkoloon. Kun kasvi on maassa, kastelu ei ole yhtä tarkkaa kuin ruukkukasveilla.
Jääkaapissa itäneistä perunoista saa satoa vaikka sängyn alla, mutta kasvupatjana toimii myös nurmikko.
Kiven koloon, laatikkoon tai ämpäriin voi laittaa vielä myös perunoita. Jääkaapissa itäneistä perunoista saa satoa vaikka sängyn alla, mutta kasvupatjana toimii myös nurmikko. Mukuloiden päälle ripotellaan reipas kerros ruohosilppua, jota lisätään kesän aikana muutaman kerran.
Parin kuukauden kuluttua sieltä löytyy puhtaita perunoita kerättäväksi. Perunan mukulat tulee suojata valolta, jotta ne eivät viherry.

Toinen vaihtoehto on kerätä syötävää suoraan luonnosta, eli hortoilla. Marjojen ja sienien ohella terveellistä syötävää siellä on yllin kyllin. Teeksi ja viherjauheeksi sopivat esimerkiksi siankärsämö, poimulehti ja horsma.
Voikukan lehdet ovat oivaa salaattia ja nuput herkullisia paistettuina. Maukasta juomaa saa mesiangervosta, joka on käyttökelpoinen juurta myöten.
Kasvien vaikuttavat aineet on kuitenkin syytä selvittää. Esimerkiksi mesiangervo ei sovellu raskaana oleville, aspiriiniallergikoille, eikä munuaisvaivaisille.

Ravinnoksi käypiä ovat myös puut. Vaahterasta napostellaan silmuja ja sirkkataimia, lehdistä voi pyöräyttää kääryleitä. Koivu on käyttökelpoinen tuhkaa myöten ja terveysvaikutuksia sillä on pitkä lista nivelrikosta muistiongelmiin. Koivun ohuista oksista voi hauduttaa talvellakin maukasta teetä.
Myös mustikan lehdet ja varret ovat superfoodia, josta saa vaikka smoothien. Mänty ja kuusi ovat yhtä kaikki syötäviä ja monilla puilla on rohtokäyttöä. Katajan neulasten kerrotaan lievittävän kipua ja tulehdusta, kuten myös pajunkuoren salisiini.
Mitattavia terveysvaikutuksia on kuitenkin jo pelkällä luonnon suuressa puutarhassa olemisella, minkä voi todentaa verenpainemittarilla. Mitä aurinkoisempi mäntymetsä, sitä enemmän vaikuttavia haihtuvia öljyjä, fytonsidejä, jotka pystyvät muun muassa palauttamaan stressin heikentämän immuunijärjestelmän normaaliksi.

Entäpä jäkälä? Tiesitkö, että maidossa keitetty poronjäkälä on vanha herkku, joka on kokenut renessanssin. Sitä tarjoillaan muun muassa vuoden ravintolaksi vuonna 2021 valitussa Aanaar-ravintolassa Inarissa.
Rapeaksi uppopaistettu ja maustettu jäkälä on grillikutsujen jännittävä lisäke, josta varmasti puhutaan!
Lähteet: Sinikka Piippo: Elinvoimaa puista, Satu Hovi: Metsäntutkija
Tämä juttu on julkaistu Keskisuomalaisen Lomalla-lehdessä. Pääset näköislehteen tästä.