Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Suomalaisten lempituoksu on uhattuna – terva on Suomen vientikaupan ensimmäinen hittituote, ja nyt sen tulevaisuudesta ollaan huolissaan

Kemiallisesti hyvin monimutkainen yhdiste. Suomen kemianteollisuuden ja vientikaupan ensimmäinen kansainvälinen hittituote. Vanhojen purjeveneiden ja paanukattoisten kirkkojen ja tapulien ja muiden perinnerakennusten takuuvarma suoja.

Suomalainen kulttuuriperintö.

Nämä määritelmät on poimittu vuonna 2014 perustetun Eläköön terva -yhdistyksen verkkosivuilta, ja kyseessä on tietenkin perisuomalainen mäntyterva.

Yhdistyksessä on huoli suomalaisen mäntytervan tulevaisuudesta.

Hämeenlinnalainen kemian insinööri ja yhdistyksen puheenjohtaja Ilkka Pollari kertoo, että ammattimaisesti tervaa polttaa Suomessa käytännössä enää yksi tai kaksi henkilöä. Sitä valmistavat myös muutamat kyläyhteisöt ja yksityiset harrastajat.

– Arvioni mukaan Suomessa tuotetaan vuosittain alle 50 000 litraa tervaa, josta ammattimainen tuotanto on noin 10 000 litraa.

Määrä on aivan liian pieni sen menekkiin nähden.

Selvästi eniten tervaa tarvitaan vanhojen kirkkojen ja tapulien kattojen suojaamiseen. Yhtä hyvää korvaavaa tuotetta siihen ei ole.

– Suomessa on noin 300 kirkkoa tai tapulia, joiden paanukatot on suojattava 3–7 vuoden välein. Pelkästään tämä tarve on niin suuri, ettei suomalainen tuotanto siihen riitä.

Terva muodostaa puun pintaan kalvon, joka suojaa vedeltä, sieniltä, auringonvalolta ja tuhohyönteisiltä.

Tervaa käyttävät myös muun muassa rakennus- ja teknokemian yritykset, veneenveistäjät ja veneilijät perinne- ja puuveneissään, köydet mukaan lukien.

Pollarin mukaan tuontiterva on useimmiten kiinalaisvalmisteista sekatervaa. Näin on myös silloin, kun purkki tulee Ruotsista.

Suomessa tuotetun tervan määrä on aivan liian pieni sen menekkiin nähden.

– Ulkomainen sekaterva on toisinaan hyvää, toisinaan ei.

Tervaa käytetään monissa vanhoissa hirsirakennuksissa suojana. Eläintenhoidossa tervaa suditaan esimerkiksi hevosten kavioihin ja eläinten haavoihin ja sitä käytetään myös ihonhoidossa, suksivoiteissa sekä aromina. Pollari mainitsee esimerkkeinä tervasnapsit ja tervaleijonat.

– Suomalaiset pitävät tervan tuoksusta ja jopa sen mausta, hän sanoo.

Pollarin mukaan Suomen ja Pohjoismaiden suurin tervantuottaja on saarijärveläinen Topi Hakkarainen. Hän tuottaa vuodessa noin 10 000 litraa mäntytervaa polttamalla sitä betonibunkkerissa.

Kanta-Hämeessä tervaa on polttanut Pollarin tietojen mukaan ainakin Kaloisten kyläyhdistys Alpo Mäkisen johdolla.

Pollari mainitsee myös Hollolan museon ja sen tavoitteen polttaa tänä ja ensi vuonna noin 5 000 litraa tervaa. Sillä aiotaan suojata Hollolan kirkon paanukatto.

Jotta tervanpoltto ei loppuisi maastamme ainakaan perinnetiedon katoamiseen, Eläköön terva -yhdistys julkaisi äskettäin tervanpoltto-ohjeen Mäntytervan valmistus. Se on yhdistyksen mukaan ensimmäinen 110 vuoteen.

Ohjeet perustuvat somerolaisen tervamestarin Mikko Erkinaron osaamiseen ja perimätietoon. Erkinaro on ollut kymmenisen vuotta Oulun Turkansaari-museon tervamestarina.

– Hän luki myös kaikki tervanpoltosta saatavilla olevat opukset ja muutamia opinnäytetöitäkin on aiheesta tehty, Pollari kertoo.

Oppaassa otetaan huomioon myös turvallisuus- ja ympäristöasiat sekä kemikaalirekisteröinnin lainsäädäntö.

– Valmistus esitetään vaihe vaiheelta. Mikään keittokirjahan se ei ole, niin kuin että lihasoppa onnistuisi aina. Polttamisessa on aina paikallisia variaatioita, mutta tällä oppaalla pääsee liikkeelle, Pollari kuvailee.

Tervan valmistuksen onnistumiseen vaikuttavat myös puun laatu ja sääolosuhteet. Valmiissa tuotteessa ”näkyy ja tuoksuu” polttajan kädenjälki. Pollari vertaakin eri valmistajien tervan tunnistamista viinin maistamiseen ja haistamiseen.

– Bunkkerissa kuumentamalla tehty terva on esimerkiksi haudassa poltettua vaaleampaa. Tervahaudassa poltettaessa mukaan tulee nokea.

Viisastenkiveä tehokkaampaan tuottamiseen ei ole vielä löytynyt.

Pohjoinen mänty (Pinus sylvestris) on todettu parhaaksi tervantuotantopuuksi sekä siitä saatava mäntyterva tehokkaimmaksi puunsuojaksi.

– Mänty pihkaantuu luonnostaankin, mutta erityisesti silloin, kun puuhun tulee mekaanisia vaurioita tai siihen iskee tauti. Ylipäätänsäkin huonosti kasvaneet männyt ovat hyviä tervapuita.

Taloudellisesti arvottomina pidetyt männyt voivat olla tervantuotannon näkökulmasta arvokkaita.

– Se, paljonko puukuutiosta saadaan tervaa, riippuu puun pihkaantumisasteesta.

Pollari arvioi, että kuutiosta saadaan poltettua noin 20 litraa ja 30 kuutiosta jo monta tynnyrillistä.

– Maailman suurimmaksi väitetty tervahauta rakennettiin vuonna 2000 Kuhmoon ja silloin tuotetta saatiin noin 40 000 litraa.

Tuotannon kaari on pitkä alkaen raaka-aineen etsimisestä, ja ongelmia voi tulla oikeanlaisen tervaspuun hankkimisessa. Polttamiseen soveltuvat männyn kannot tai esimerkiksi kolotut rungot.

Nuoria mäntyjä kolotaan eli niistä kaavitaan kaarnaa pois, jolloin puu alkaa erittää pihkaa. Tämä vaihe kestää noin pari vuotta.

Eläköön terva ry:n tavoitteena on julkaista opas myös tervanpolttoon tarvittavan raaka-aineen hankkimiseen. Opasta kootaan Hämeen ammatti-instituutin, Hamkin metsäoppilaitoksen ja Hollolan museon kanssa.

– Tärkeää olisi saada yhteys tervan tarvitsijoiden, raaka-aineen omistajien ja polttajien välille.

Tervahaudan kokoaminen vie kahdesta kolmeen päivää ja polttamisvaihe kolmesta päivästä jopa viikkoon.