Hypnotisoija heiluttaa edessäsi taskukelloa ja alkaa laskemaan takaperin. Vaivut unenomaiseen tilaan ja kun heräät, sinulle kerrotaan, että olet juuri luullut olevasi kotkottava kana. Et muista siitä itse mitään. Tyypillinen esimerkki hypnoosista. Vai onko sittenkään?
– Ei. Tällaisen käsityksen saattaa saada elokuvista ja viihteellisistä lavahypnoosiesityksistä, mutta todellisuudessa hypnoosissa oleva on koko ajan tietoinen siitä, mitä tapahtuu, ja voi koska tahansa keskeyttää hypnoosin niin halutessaan, psykoterapeutti Esko Jumppainen sanoo.
Hypnoosi on tieteellisesti validi hoidollinen menetelmä, jota käytetään psykologiassa ja lääketieteessä. Silti sille ei ole olemassa tarkkaa yleisesti hyväksyttyä määritelmää.
Oikeuspsykologi ja psykoterapeutti Pia Puolakka Tieteellinen hypnoosi ry:stä kuvaa hypnoosia tietynlaiseksi muuntuneeksi tajunnantilaksi.
– Hypnoosissa ihminen on tavallista herkempi reagoimaan suggestioihin eli kehotteisiin. Myös ohjattu mielikuvittelu on helpompaa kuin tavallisessa valvetilassa. Hypnoosiksi kutsutaan myös sitä prosessia, jolla tällaiseen tilaan päästään, Puolakka sanoo.
Tieteellinen hypnoosi ry järjestää ainoana tahona Suomessa hypnoosikoulutuksia, joihin otetaan vain laillistettuja terveydenhuollon ammattilaisia: lääkäreitä, hammaslääkäreitä, psykologeja, psykoterapeutteja. Tällä hetkellä aktiivisia jäseniä on noin 300.
– Yhdistyksen vahva kanta on, että hypnoosi pitäisi rajata pelkästään terveydenhuollon ammattihenkilöiden käyttöön. Hypnoosia on mahdollista käyttää väärin ja sillä voi aiheuttaa vahinkoa myös tahtomattaan, Puolakka sanoo.
Joensuun keskustassa psykoterapeutin vastaanottoa pitävä Esko Jumppainen allekirjoittaa täysin yhdistyksen kannan. Itse asiassa se on ensimmäinen asia, jonka hän haluaa hypnoosista sanoa.
Kun lapsi lyö varpaansa kiveen ja äiti tai isä puhaltaa siihen, kipu lähtee pois. Hypnoosi lienee samansukuinen ilmiö.
Esko Jumppainen
– On ihmisiä, jotka tykästyvät siihen valtaan. Toisaalta on ihmisiä, jotka ovat keskimääräistä alttiimpia suggestioille ja siis herkemmin hypnoosin avulla manipuloitavissa. Tiedetään tapauksia, joissa joku on käyttänyt hypnoosin avulla toista ihmistä hyväkseen.
Jumppainen itse tutustui hypnoosiin hoitomenetelmänä 80-luvulla keskussairaalan yleissairaalapsykiatrian poliklinikalla. Siellä hänellä oli kollegoina psykologeja, jotka lähtivät kouluttautumaan hypnoosiin.
– He tarvitsivat siihen koehenkilön. Väittivät, että olen helposti hypnotisoitava. Huomasin, että tämähän on varsin rentouttava tila, ja että tällä on ihan oikeasti vaikutusta, Jumppainen kertoo.
Hypnoosia käytetään tyypillisesti esimerkiksi ahdistuksen ja erilaisten pelkojen, unettomuuden, masennuksen ja riippuvuuksien hoidossa, traumatyöskentelyssä sekä kivun ja erilaisten toiminnallisten oireiden, kuten vatsavaivojen hoidossa.
– Itse käytän hypnoosia jonkin verran esimerkiksi koviin ja pitkittyneisiin stressitiloihin. Myös nuorten ihmisten pelkojen hoidossa olen saanut hyviä tuloksia. En käytä hypnoosia koskaan ainoana menetelmänä, vaan se on yksi työkalu, jota sovelletaan osana terapiaa, Jumppainen kertoo.
Hän kertoo esimerkin koululaisesta, joka oksenteli aina kouluun mennessään, koska hän jännitti ja stressasi sitä niin paljon. Hypnoosissa harjoiteltiin ensin kehon rentoutumista, ja tässä rentoutuneessa mielentilassa potilas sai tehtäväkseen kuvitella olevansa koulussa.
– Hän harjoitteli tätä paljon kotonaan. Sillä tavalla hänen kokemuksensa koulusta ja luokasta pikku hiljaa muuttui. Juuri tällä tavalla hoito yleensä etenee, eli potilas saa mukaansa äänitteen ja jatkaa harjoittelua kotona.
Pia Puolakan mukaan ihmiset kuvailevat kokemustaan hypnoosista usein syväksi rentoutumisen tilaksi, ja monet vertaavat sitä meditoinnissa saavutettavaan tilaan. Hypnoosissa on helppo keskittyä terapeutin puheeseen ja kuvitella elävästi pyydettyjä asioita.
– Hypnoosia hyödynnetäänkin myös valmennuksissa, joissa tavoitellaan huippusuoritusta jossakin asiassa. Esimerkiksi urheilija voi hypnoosissa kuvitella elävästi ihannesuoritusta.
Hypnoosi hoitomenetelmänä soveltuu hänen mukaansa lähes kenelle tahansa, mutta mielenterveydeltään liian heikossa kunnossa olevaa ihmistä ei kannata hypnotisoida. Esimerkiksi itsetuhoisuus tai psykoosiriski poissulkevat hypnoosin hoitomenetelmänä.
– Tästäkin syystä olisi tärkeää, että hypnoosia käyttäisivät vain laillistetut terveydenhuollon ammattilaiset. Hypnoosia ei myöskään käytetä ilman riittävää potilaan taustahaastattelua, Puolakka sanoo.
Toiset ihmiset ovat Esko Jumppaisen mukaan huomattavasti herkempiä hypnoosille kuin toiset. Hän on hoitanut potilaita, jotka saavuttivat jo ensimmäisellä kerralla varsin syvän hypnoosin. Tavallisempaa on kuitenkin, että tilan saavuttaminen vaatii useamman harjoittelukerran.
– Ajattelen, että hypnoosi on taito. Oikeastaan ajattelen, että psykoterapia yleensäkin on ajattelun taitojen harjoittelua. Opetellaan tiedostamaan automaattisia ajattelutottumuksia ja muuttamaan niitä. Hypnoosi on yksi hyvä keino tutustua siihen, mitä mielessä oikein vilisee.
Loppujen lopuksi hypnoosista tiedetään toistaiseksi varsin vähän. Tiedetään, että hypnoosi aiheuttaa ihmisessä fysiologisia reaktioita, jotka näkyvät erilaisissa mittauksissa ja esimerkiksi aivokuvantamisessa.
Hypnoosilla on saatu tutkitusti hyvää hoitovastetta monien vaivojen ja oireiden hoidossa. Toisaalta sen vaikuttavuutta verrattuna muihin hoitomuotoihin ei ole kovin yksiselitteistä selvittää – saatikka sitä, mitä hypnoosi oikeastaan tarkalleen ottaen on.
– Luulen, että meillä on ominaisuus, että kun olemme turvallisessa ja otollisessa tilassa, suggestiot vaikuttavat meihin. Kun lapsi lyö varpaansa kiveen ja äiti tai isä puhaltaa siihen, kipu lähtee pois. Hypnoosi lienee samansukuinen ilmiö, Jumppainen arvelee.