Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kirja-arvio: Marie Aubertin proosassa on hämäävää yksinkertaisuutta

Kirjat

Marie Aubert

Mikään ei voisi olla paremmin

Jälkimmäisellä puoliskolla kaikki kuitenkin muuttuu.

Suom. Aino Ahonen. Gummerus 2022, 144 s.

Norjalaisen Marie Aubertin romaani Mikään ei voisi olla paremmin on samanaikaisesti raastava ja yllättävän lempeä kuvaus lapsettomuudesta. Sen voima on yksityiskohdissa ja tarkassa ihmiskuvauksessa, joka ei vakuuta koristeellisuudella vaan yksinkertaisuudellaan.

Nelikymppinen Ida haluaa epätoivoisesti lapsen, mutta hänellä ei ole kumppania. Hän matkustaa kesälomaksi siskonsa Marthen ja tämän miehen ja lapsen kanssa heidän yhteiselle mökilleen. Kun Marthe ilmoittaa lukuisten yritysten jälkeen vihdoin olevansa raskaana, Idan sisällä leimahtavat kaikki vanhat häpeän, kateuden ja riittämättömyyden tunteet, mutta jotka hän joutuu siskonsa ymmärtämättömyyden vuoksi tukahduttamaan.

Aubertin proosa pureutuu olennaiseen. Lähes koko ensimmäisen puoliskon aikana romaani tuntui hieman liiankin yksinkertaiselta, liian pelkistetyltä kuvaamaan kaikkia niitä monimutkaisia tunteita, joita sen hahmot kokevat, eikä se tuntunut tavoittavan yksityiskohtia lukuun ottamatta syvempiä, monimutkaisempia tunteita.

Jälkimmäisellä puoliskolla kaikki kuitenkin muuttuu, vaikka proosan tyyli eivätkä edes tapahtumat juurikaan muuta muotoaan. Yllätyksiä ei ole, silloinkaan kun sanat muuttuvat teoiksi ja tapahtumat alkavat eskaloitua, sillä romaanin voima ei olekaan niissä, vaan siinä rivien väliin piilotetussa tunnelatauksessa, joka iskee vasta viiveellä. Kaiken sen tyyneyden alle on piilotettu hirvittävä määrä alkukantaisia, lapsenomaisia ja ilkeitä ajatuksia ja tunteita, joita aikuiset eivät pysty käsittelemään yhtään sen paremmin kuin lapsetkaan.

Mikään ei voisi olla paremmin kertoo erittäin vaikeista aiheista, muttei minimalisminsa vuoksi tunnu siltä. Se tavoittaa erinomaisesti päähenkilönsä kokeman hämmentävän ristiriitaisuuden, vuosikymmeniä jatkuneen tunteiden peittelyn ja kieltämisen. Lukija takertuu yksityiskohtien ja tavallisen arkisten asioiden merkityksiin, jotka loppujen lopuksi ovat kaikkein tärkeimpiä.