Elokuvat
Ticket to Paradise
Ohjaus Ol Parker. Rooleissa: George Clooney, Julia Roberts, Kaitlyn Dever, Maxime Bouttier, Billie Lourd.
Ticket to Paradise on viittä vaille tusinakomedia.
Vauraiden mutta toisistaan kitkerästi eronneiden Davidin ja Georgian vastikään juristiksi valmistunut Lily-tytär lähtee lomalle Balille ja tapaa siellä tietenkin elämänsä miehen – Geden. Paratiisisaarella sujahtaa kuukausi ja nuoripari on jo menossa naimisiin. Lilyn isä ja äiti kutsutaan häihin ja he päättävät pelastaa tyttärensä elämän sekä uran estämällä Lilyn ja Gedern rantautumisen avioliiton satamaan.
Asetelmahan on hedelmällinen. Toisistaan katkeruuteen saakka välittävät ex-puolisot yrittävät sabotoida tyttärensä häät, koska he omasta kokemuksestaan tietävät, että huonostihan avioliitossa tuppaa käymään ensihuuman muututtua arjen harmaudeksi. Omasta mielestään he ovat siis hyvällä asialla, vaikka käyvätkin läpi vain keskinäistä selvittämätöntä eroaan ja yhä muhivia vahvoja tunteita toisiaan kohtaan.
Ticket to Paradise on viittä vaille tusinakomedia kera kaikkien ennakoitavien romanttisten, komediallisten sekä pikkutraagisten elementtien. Draamallinen rakenne on hyvin perinteinen ja tarinan kaareen luodut yllätykset kaavamaisia, ennakoitujakin. Tulee jopa mieleen, että kokonaisuus saattaisi hyvinkin toimia ilman mitään kepeyttä, ilman yhtään humoristista kohtausta. Vaan se olisikin jo ihan toinen elokuva.
Mutta tusinakomedioiden yläpuolelle elokuva nousee päänäyttelijöidensä ansiosta. George Clooneyn ja Julia Robertsin keskinäinen säkenöinti on viehkoa ja hupaisaa katsottavaa. Aivan selvästi molemmilla suurtähdillä on ollut kuvauksissa leppoisaa ja se heijastuu valkokankaalle.
Myös nuortaparia näyttelevät Kaitlyn Dever ja Maxime Bouttier tuovat elokuvaan aidon oloisia tunteita. He ovat draamallisesti vaikuttavampia kuin elokuvan päätähdet, sillä heidän henkilöhahmojaan ei kevennetä huumorilla.
Balilla tapahtuva tarina on elokuvattu Australiassa, Queenslandissa ja maisemat ovat erinomaisen postikorttimaisia. Melkein tarunomaiset miljööt korostavat sitä, että kyseessä on aikuisille suunnattu satu, jossa kaikki on ylenpalttisen kaunista eikä mikään lopulta tee oikeasti kipeää.
Elokuvan loppuratkaisu on hämmentävä. Elokuvan olisi voinut päättää yhteiseen katseeseen, joka olisi jättänyt jatkon mukavasti auki. Mutta ohjaaja-käsikirjoittaja Ol Parker päättää tarinansa yhteiseen hyppyyn, joka jättää jälkeensä melkoisen höpelön tunnelman.