Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Toivakan kirkon kattomaalaukset olivat monelle liikaa 1970-luvulla, mutta nyt ne ovat kirkon vetonaula

Toivakan kirkko nousi kohun saattelemana koko kansan tietoisuuteen viisikymmentä vuotta sitten, kun taiteilija Pellervo Lukumiehen (1935–2018) kattomaalaukset valmistuivat. Jopa Toivakan silloinen kirkkoherra suivaantui, haukkui värikkäät maalaukset ja erosi.

Lukumiehen taiteilemat kattomaalaukset tuovat tänäkin päivänä kirkkoon väkeä. Paljon puhetta ja porua osakseen saaneet maalaukset Herran huoneessa halutaan nähdä, ja laittaa teoksista kuvia someen.

Kiukku ja hämmennys ovat vaihtuneet ihailuun ja ihmettelyyn.

Lukumies oli aikaansa edellä.

Katossa komeilee muun muassa hindusymboleihin puettu pakanaenkeli, moderni nainen, romani, kiinalaisia ja egyptiläisiä. Eeva on verhottu saunavihdalla, profeetta Elian siivissä on verta, Jeesuksen päässä kotka ja apostoli Pietarin kaulassa taivaan portin avain. Värejä, viestejä ja vihjeitä on valtavasti.

Toivakan nykyinen kirkkoherra Panu Partanen katsoo maalauksia ylpeänä. Ne kuvastavat Partasen mukaan erinomaisesti tätä aikaa.

– Maalaukset kuvastavat myös sitä kirkon arvomaailmaa, mikä minulla on. Se on suvaitsevainen. Kaikille on sijansa, Partanen sanoo.

– Tänä päivänä näiden maalausten joukossa voisi olla sateenkaarilippukin, hän jatkaa.

Toivakan kirkko täytti tummanpuhuvan marraskuun aikana 140 vuotta. Tänään sunnuntaina, toisena adventtina, kirkon vuosia juhlistetaan juhlamessulla, jonka toimittaa Lapuan piispa Matti Salomäki. Juhlamessun jälkeen kirkkokansa kokoontuu lähetyslounaalle.

Toivakan kirkon tarina on vähintään yhtä värikäs kuin kattomaalauksensa. 140 vuoden historiaan mahtuu paljon.

Kirkko on seissyt keskustan kupeessa Syrjäharjulla vuodesta 1882 lähtien. Kirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1879, mutta seudulla asuneiden toiveissa oma kirkko oli paljon ennen paasikivien tuomista kirkonmäelle.

Toivakan seurakunnasta tuli vuonna 1871 rukoushuonekunta. Tuolloin Salomon Vihinen lupasi lahjoittaa ikuisiksi ajoiksi kirkolle paikan Syrjäharjulta, jos kirkko siihen rakennetaan. Salomon Vihinen on sittemmin haudattu kirkkomaalle. Hänen jälkeläisillään on yhä maksuton hautapaikkaoikeus kiitoksena lahjoituksesta. Vihinen sai myös nimikkotiensä, Salomonin tien, joka johdattaa kulkijan Toivakantieltä kirkkoon.

Hautausmaan puolella oleva kellotapuli, läpikäytävänä tunnettu, valmistui vuonna 1871. Vuotta myöhemmin hautausmaalla järjestettiin ensimmäinen hautaustilaisuus. Kuuden vainajan siunaus toimitettiin samanaikaisesti hautausmaan vihkimisen kanssa.

Lapsikuolleisuuden yleisyys näkyi tilaisuudessa. Ensimmäiset haudatut olivat Konsta Korhonen, 6, ja Jonas Oksanen, 2. Samaan aikaan maan lepoon siunattiin myös lapset Kasper Heinonen ja Emil Salokas sekä seppä Johan Malm ja Läsän emäntä Heta Topelius.

Arkkitehti Ludvig Isak Lindqvist suunnitteli Toivakan kirkon. Lindqvist piirsi myös Jyväskylän kaupunginkirkon, Taulumäen kirkon sekä Keuruun Pihlajaveden kirkon.

Toivakan kirkon suunnittelutyöstä hän sai 800 markkaa, jota monet pitivät tuolloin liian suurena. Piirustukset kuviteltiin saatavan ilmaiseksi, olihan kyseessä pyhä paikka.

Rakennustyöt aloitettiin suuren innon saattelemana. Lehtitietojen mukaan kirkon perustuksien teko aloitettiin syyskuussa 1879. Perustustyö ei kuitenkaan tapahtunut piirustusten mukaan, joten työt keskeytettiin. Rakennustyön keskeytys kuulutettiin jopa Jyväskylän kirkossa. Vuoden mittaiseksi venynyt keskeytys kismitti toivakkalaisia ja nosti ilmaan ärtymystä, jota puitiin lehtienkin palstoilla.

Perustuksien korjaus suoritettiin kesällä 1880, rakennustöitä jatkettiin maaliskuussa 1881. Kirkko vihittiin moninaisten vaiheiden jälkeen käyttöön 22.11.1882. Rakennusajan vaikeuksia puitiin vielä vuosia kirkon valmistumisen jälkeen.

Kirkko oli alusta alkaen kokoontumispaikka, jossa iloittiin ja surtiin yhdessä. Toivakka sai itsenäisen kirkkoherrakunnan oikeudet 1901, mutta ensimmäinen kirkkoherra Simo Korpela pääsi aloittamaan työnsä vasta kymmenen vuotta myöhemmin.

1920-luvulla kirkko kaipasi jo kunnostusta. Toivakan kirkon korjauspuuhiin ryhdyttiin muuan arkkitehti Alvar Aallon johdolla. Aalto suunnitteli kirkkoon myös kirkkoesineistöä, jotka on tänään sunnuntaina tuotu Alvar Aalto -museosta juhlamessuun näytille.

Aallon luoma ilme kesti 50 vuotta. Sisätilat tarvitsivat uudistusta jälleen 1970-luvulla, jolloin arkkitehti Aallon hillityt kattomaalaukset jäivät taiteilija Lukumiehen teosten alle.

– Kuviot vanhalta pohjalta, aiheeltaan ja hengeltään persoonani mukaan, luki Lukumiehen tekemässä ja seurakunnan hyväksymässä sopimuksessa. Ja näin hän toimi, Partanen kertoo.

Pellervo Lukumies oli kirkkoherra Kalle Lukumiehen ja kansakoulunopettaja Selma Lukumiehen esikoispoika. Lukumiehen valinta kattomaalausten tekijäksi herätti paikkakunnalla monenlaisia tunteita.

Seurakunta jakautui kahtia, Pellervo Lukumiehen kannattajiin ja vastustajiin. Niukan enemmistön turvin, Lukumies sai jatkaa maalaamistaan. Aihetta käsiteltiin lukuisia kertoja erinäisissä kokouksissa hiippakunnan tuomiokapitulissa, kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa.

Lukumieheltä evättiin jopa pääsy kirkkoon. Hänen tiedetään kuitenkin päässeen takaisin maalauspuuhiin paikallisen pojan avustuksella. Poika oli kiivennyt kirkon katon kautta sisään rakennukseen ja avannut Lukumiehelle oven.

Kattomaalari sai osakseen suurta kiinnostusta. Hän ei suotta nuukaillut värien suhteen. Myös hänen pystyttämiään maalaustelineitä käytiin sankoin joukoin ihmettelemässä. Teokset valmistuivat joulukuussa 1973.

– En ollut yhtään epävarma. Tunsin, että minua ohjattiin. Minä en ollut yksin, Lukumies totesi toimittaja Timo Siukoselle vuonna 2013, kun Siukonen kysyi Lukumiehen uskosta ja kattomaalausurakasta.

1990-luvulla kirkkoa saneerattiin jälleen. Tällä erää saneeraus toteutettiin arkkitehti Sakari Holman johdolla. Lukumiehen kattomaalauksiin kajottiin tässä yhteydessä sen verran, että räikeänkeltaiset kehykset maalattiin vaaleiksi.

Viimeisin Toivakan kirkon korjaustoimenpide tehtiin viime vuonna, jolloin kirkon seinä- ja kattorakenteita uusittiin, peltikatto vaihdettiin ja julkisivu maalattiin. Urakka oli iso.

– Tämä kirkko on ollut joskus tiilenpunainen, ja uusimman remontin aikana sitä jopa ehdotettiin palautettavan. Pitäydyimme tässä hillityssä värimaailmassa, joka mukailee edeltäjäänsä, kirkkoherra Partanen kertoo.